Merkkisana, naksutin, ehdollinen vahviste - miksi ja miten?

Naksutin - mikä se on - miksi se on kätevä koulutuksen apuväline?

Naksuttimesta tulee aina samanlainen ääni - eri laitteista hieman toisistaan poikkeava. Äänimerkki on yksi tapa kertoa koulutettavalle eläimelle tarkasti "olet tehnyt oikein, palkkio on tulossa". Äänimerkki ei siis ole palkkio vaan sen jälkeen on muutaman sekunnin aikaikkuna ojentaa palkkio eläimelle. 

Varsinaista naksutin-laitetta tärkeämpää on siis se periaate, että koulutustilanteessa eläin saa vapaaehtoisesti yrittää ja erehtyä (operantti ehdollistuminen). Merkin avulla sille kerrotaan, mikä käytös kannattaa tehdä oikein. 

Yksinkertaista, eikö? Vai onko? 

Mariannen naksutin-tarina

Hankin ensimmäisen naksuttimeni muistikuvieni mukaan jo viime vuosituhannella (oranssi-sininen laatikko kuvassa yllä). Olin lukiossa opiskellut psykologiaa ja ynnäilin Pavlovin kuolaavien koirien liittyvän jotenkin Koira ja delfiini -kirjan aihepiiriin. 

90-luvulla naksuttimesta ei ollut kuullut kovinkaan moni. En päässyt harjoittelussa kovin pitkälle, sillä silloinen koirani (kuvassa tulossa agilityputkesta) ei oikein tajunnut mistä on kyse. Miten olisikaan, kun en itsekään tiennyt miten toimia! 

Olin kuitenkin hurahtanut ideaan siitä, että äänimerkillä kerron koiralleni, että se on tehnyt oikein. 

Vuonna 2001 en vieläkään ollut kovin jyvällä ideasta, mutta silloin meille muuttanut haastava kodinvaihtaja-teinikoira "pakotti" ongelmineen minut miettimään miten saisin luottamusta rakennettua (kuvassa oikealla). 

Vuonna 2003 syntynyt flattiuros Beta (kuvassa vasemmalla) opetteli pentuna noudon sheippaamalla eli koiran oikea käytös napattiin naksuttimella merkkaamalla. 

Seuraava pentu v.2009 olikin jo "koirakoulupentu" eli meidän nyt 8,5 vuotias pinseri Pico, jonka kanssa missiona oli hyödyntää naksutinkoulutusta agilityn harjoittelussa - ja niin me teimmekin! Toinen missio oli harjoitella erilaisten palkkioiden käyttämistä koulutuksessa. Pelkällä ruualla ei pinseriä agilityyn motivoitu... Tarvittiin erilaisia merkkiääniä kertomaan erilaisia palkkioista; heitetty lelu ("vau"), naksuttimen tilalla "zap". 

Vuonna 2014 oli jälleen (tai oikeastaan vihdoin!) ajankohtaista aloittaa pennun kanssa noudon harjoittelu alkeista. Tällä kertaa hyödynsin pennun luontaisia taipumuksia leikkiä kanssani ja kantaa ihan mitä tahansa. Tärkeänä merkkinä harjoittelussa toimi naksutin sekä vaihtoehtoisesti merkkisana "jes". 

Koirapalvelu Virikkeen kursseilla!

Noin 20 vuoden aikana olen saanut olla osa naksutinkoulutuksen yleistymistä - olen oppinut soveltamaan merkkiäänen käyttämistä erilaisissa koiraharrastuslajeissa sekä tietysti arjen perustottelevaisuuden harjoittelussa. 

Virikkeen kursseilla ja luennoilla opetellaan kouluttamisen perusteita - myös ihmisiä ohjataan positiivisin keinoin - riittääkö sinulle palkkioksi taitavaksi oppiva koirasi?

Kirjallisuutta ja materiaalia:

Wikipediassa "naksutinkoulutus": 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Naksutinkoulutus

Virikkeen kurssikalenterin löydät Vara verkossa -palvelun kautta:  https://www.varaaverkossa.fi/places/koirapalvelu-virike-tmi-680

Lystin ja Picon treenivideoita blogissa: http://picopinserilystiflatti.blogspot.fi/

Kursseilla nähdään - ja Spesiaaliperjantai -tapahtumassa Koiramessuilla! 

Agility harrastuksena?

Koirapalvelu Virike on järjestänyt erilaisia agilitykursseja vuodesta 2008 alkaen – eli siis perustamisestaan lähtien. Maaliskuussa 2018 vietämme 10-vuotissynttäreitä!

Agilityssä yhdistyy hienolla tavalla koiran urheilullisuus, fyysinen ketteryys sekä toisaalta ihmisen ja koiran yhteistyö. Se tunne, kun koira kulkee radalla ”kuin itsestään” – jos olet kokenut sen, tiedät mitä tarkoitan!

Vuosia sitten eräs kurssilla ollut rouva puki tunteen sanoiksi: ”Täytyy olla synkronoitu koiran kanssa”. Erinomainen vertaus – jota olen lainannut paljon.

Miten siihen tunteeseen päästään? Mitä se vaatii ohjaajalta ja koiralta?

Tässäpä muutama ajatus aiheesta:

V – vauhdikkaat virikkeet virkistävät ja houkuttavat vilkkaiden koirien ohjaajia lajiin mukaan. Vauhtia on joskus liikaakin, joten himmataan alkuun hieman ja harjoitellaan perustaidot haltuun.

I – innokkuus: Atleettinen terverakenteinen koira sekä liikkumaan innostunut ohjaaja muodostavat hyvän innokkaan tiimin.

R – ripaus rohkeutta ja riehakkuutta auttaa uskaltamaan haastaviin treeneihin. Hyvä koutsi vie sinut sopivasti pois mukavuusalueelta – itsensä voittamisen tunne on hieno tunne!

I – iloinen ilmapiiri auttaa: Kouluttaja, joka huomaa onnistumiset ja kannustaa yrittämään uudelleen, luo iloisen ilmapiirin.

K – kannustaminen ja sopivat palkkiot: Opettele tarkkailemaan, millaisista asioita koirasi parhaiten motivoituu. Tarkkaavainen kouluttaja tekee hyviä havaintoja ja auttaa saumattoman yhteistyön löytymisessä.

E – eteneminen: Aloita perustottelevaisuudesta eli kontakti, toimivat palkkiot, paikallaolo. Jos aiot harrastaa ryhmäkursseilla, harjoittele arkitaitoja myös ryhmätunneilla. Asteittain eteneminen systemaattisesti johtaa nopeasti huisin hienoihin kokemuksiin.

Virikkeen kurssipolkuihin on jo vuosia kuulunut harjoittelu perusteista kohti harrastavaa koiraa. Pentuvaiheessa ja nuoren teinikoiran kanssa keskitytään arjen perustaitoihin, joista muodostuu harrastuslajien tärkeä perustus.

Lajiharrastamisen ilo löytyy kerran viikossa -vakioryhmissä ohjatuilta tunneilta. Kotona voit harjoitella tunneilla saamiesi ohjeiden mukaan.

Tavoitteen asetat itse: * yksinkertaisesti kiva tekeminen koiran kanssa

tai * tavoitteellinen kisaavan koirakon ura

Tervetuloa Virikkeen lajikursseille ja -luennoille!

www.koirapalveluvirike.net

Pennun kanssa lenkille?

Pennun kanssa lenkille?

Aamulla heräät liian aikaisin, kun pentu vinkuu ovella. Ehdit pihalle ja pissat tulevat nurmelle. Kaipaat vielä tovin unta, joten äkkiä takaisin sisälle.

Puolen tunnin päästä herätyskello soi ja yrität pukea housuja jalkaan. Pentu repii lahkeita ja ärisee. Etsit narulelun lattialta ja tarjoat sen pennulle järsittäväksi. Onneksi laitoit kahvinkeittimen valmiiksi illalla – nyt vain painat nappia ja ehdit käydä uudelleen pihalla ennen aamukahvihetkeä.

…

Työpäivän jälkeen tulet kotiin. Pentu on yksin ollessa repinyt sanomalehtiä ja levitellyt ne ympäriinsä. Päätät lähteä ulkoilemaan pennun kanssa – nukkuupahan sitten rauhallisemmin ja saat kotitöitä tehtyä.

Vaan miten pitkään pennun kanssa voi ulkoilla? Mitä pitää huomioida, jotta et rasita pentua liikaa? Millainen liikunta on hyväksi?

Koiraetsivä kyseli liikuntaohjeita mm. muutamilta kasvattajilta. Ohjeissa korostettiin normaalia maalaisjärjen käyttämistä – entäs sitten jos oletkin kaupunkilainen…?

Muutamia karkeita ohjenuoria:

-       tarkkaa aikamäärää on mahdotonta sanoa – seuraile pennun olemusta ja tarpeita

-     liikuta pentua mahdollisimman paljon vapaana pennun omaan tahtiin pehmeillä alustoilla, kuten metsässä, liikkuminen on kehittyvien lihasten ja luiden kannalta paras vaihtoehto

-     sopivia leikkikavereita ovat samaa kokoluokkaa olevat koirat, jolloin pentu ei joudu jyrätyksi

-      jatkuva törmäily erilaisiin kohteisiin ja liukastelu ei ole hyväksi kehittyvälle luustolla ja lihaksille

-     taluttimessa kulkeminen on vielä uutta pennulle – anna aikaa ja harjoittele hissukseen.

-       älä anna pennun vetää, päästä tarvittaessa irti taluttimesta

-       aloita kontaktin ja vierellä kulkemisen harjoittelu jo ihan pienenä, ilman talutinta, muutamia pieniä sekuntien hetkiä kerrallaan

-       älä ohjaile pentua taluttimesta kiskomalla – ethän halua pennunkaan kiskovan sinua perässään?

-       harjoittele itsehillintäharjoituksia, kuten käänteistä houkuttelua, pienestä pitäen -  kysy kouluttajalta apua tarvittaessa!

-       jos pentu on väsynyt eikä halua liikkua, anna pennun levätä. Tarvittaessa kanna sylissä

-       jos pentu on aiempaa haluttomampi liikkumisen suhteen, seuraile pennun olemusta ja tarvittaessa käy eläinlääkärissä.

-       muista valita turvalliset talutusvarusteet: riittävän pitkä kevyt käteesi sopiva talutin sekä sopivan kokoinen leveä panta tai hyvin istuvat valjaat

-       kelatalutin EI sovi pennun varusteisiin – sen aika on myöhemmin

-       sovi taluttamisen säännöt yhdessä perheenjäsenten kanssa – mieti tarkkaan voitko antaa lapsesi ulkoilla pennun kanssa ilman aikuisen valvontaa

Iloisia pentuhetkiä kaikille – muista hakeutua koirakouluun peruskurssille!

(julkaistu Koiraposti -lehdessä 9/2017) 

"Change your behavior" - "Muuta omaa käytöstäsi" (Bob Bailey) - mitä se oikein tarkoittaa?

Bob Bailey on suuresti kunnioittamani biologi ja eläintenkouluttaja, jonka kuolemattomia toteamuksia löytyy myös Virikkeen kurssitilan seiniltä. 

Yksi tyhjentävimmistä Baileyn sanonnoista on suomennettuna "Muuta omaa käytöstäsi!". 

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

Eläimethän oppivat aivan koko ajan - myös sinun koirasi! Oppimisessa on kyse käytöksen muuttumisesta. Kouluttamalla koiraamme haluamme sen oppivan haluamamme asian, kuten luoksetulon, vierellä seuraamisen, paikalla pysymisen - nämä ehkä ne tärkeimmät arkitaidot.

Usein kurssilaiset kertovat kurssille tullessaan, että he eivät ole löytäneet sopivaa tapaa opettaa koiralleen haluamaansa käytöstä. Tai että heillä loppuu mielikuvitus. Tai että heillä on ongelmakoira, ehkäpä koiraongelma. 

Koirasi ymmärtää uuden käytöksen vain jos sinä koulutat - eli muutat omaa toimintatapaasi. 

Lyhyesti siis: Muuta omaa käytöstäsi!

Koirapalvelu Virikkeen kursseilla sinua ja tarpeitasi kunnellaan. Yhdessä etsimme ratkaisun tilanteeseesi - olethan valmis muuttamaan omaa käytöstäsi!

***************************************************************************************************************
Mikäli kiinnostuit tutustumaan tarkemmin Bob Baileyn elämäntyöhön, klikkaa vaikkapa täältä: http://orgs.unt.edu/orca/speakers/bob-bailey/

Koirapalvelu Virikkeen kurssitila on uudistunut!

Lattiaremontti onnistui hyvin!

Heinäkuun alussa Virikkeen kurssitila sai uuden lattian, kun pitkään käytössä ollut kokolattiamatto vaihtui uuteen kitkalattiaan. Tässä näet alla kuvina muutoksen!

10 vuotta kouluttajana!

Syyskuussa tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun aloitin kouluttajan työssä. Alkuun työ oli osa-aikaista, mutta keväästä 2009 alkaen täysipäiväistä. 

Vuosien varrella olen oppinut paljon paitsi yrittäjänä toimimisesta, asiakaspalvelusta kuin myös tietysti omien koirieni (ja rottien!) tekemisistä.

Olen ilokseni saanut seurata monen innokkaan kurssilaisen pentua aikuisuuteen asti. Osalla kurssilaisista on jo 2. polven koira treeneissä. Pentujen leikkitunneilla on ollut kolmannen polven kurssilaisia - hauskaa seurattavaa!

Ammatillista osaamista olen kartuttanut monenlaisissa seminaareissa sekä ammattitutkintoja suorittamalla. Yllä kuvassa tutkintotodistukseni vuosilta 2012-2017. 

Jokainen asiakas koirineen opettaa minulle jotain uutta!

Punainen lanka 1: perustottelevaisuus!

Virikkeen kurssipolkujen punainen lanka on perustottelevaisuuteen panostaminen. Siksi suosittelen kaikille uusille kurssilaisille Perhekoiran perustaidot -kurssia, jonka sisältö on muodostunut varsin vakioksi vuosien varrella: arjessa tarvittavat taidot, kuten kontakti taluttajaan, taluttimessa nätisti kulkeminen, itsehillintä, omalle paikalla rauhoittuminen sekä luoksetulo - siinäpä paljon harjoiteltavaa pennun ja aikuisenkin koiran kanssa!

Arjen perustaidot ovat niitä samoja taitoja, joita tarvitaan rally-tokossa / tokossa, agilityssä, nose workissa ja monessa muussa lajissa!

Punainen lanka 2: ihmisosapuolen kouluttaminen!

Yhä useampi kurssilla aloittava tietää jo miten naksutinta käytetään. Se ei siis ole palkkio koiralle eikä sillä haeta koiran huomiota. Vaan mitä tarkoittaa ehdollinen vahviste?

Koirakoulussa ollaan yhdessä koiran kanssa - oppivina osapuolina ovat sekä koiran omat ihmiset sekä koira itse. Kursseilla saat ideoita harjoitteluun, jota sitten jatkat arjessa mm. koiran ulkoilulenkkien aikana. 

Kurssille on todellakin toivottavaa osallistua kaikki koiran ihmiset: aikuiset, lapset, puolisot, lomahoitajat. Jokainen meistä toimii koiran kanssa oman persoonansa värittämänä. Oppi menee parhaiten perille, kun sitä tehdään yhdessä toisia kannustaen!

Harrastuskoiran kanssa on tärkeää, että ohjaaja tietää mitä harjoitella - kurssilla lajiharjoituksia ja arjessa niihin liittyviä pohjataitoja - niitä ei voi koskaan harjoitella liikaa!

Omia kouluttamiseen liittyviä tietoja voit testata vastaamalla tähän kyselyyn: 

Mitä tiedät eläinten kouluttamisesta?

Punainen lanka 3: säännöllinen kursseilu!

Kolmas punainen lanka ovat pitkäkestoiset kurssit. Säännöllinen kerran viikossa -periaatteella kursseilu esim. syys- ja talvikauden ajan, tekee taidoista rutiineja! 

TERVETULOA KURSSEILLE!

www.koirapalveluvirike.net

 

Koiran elekieli - avain koiran mieleen?

Nuorempi koira makoilee sohvalla rapsuteltavana. Vanhempi koira haluaisi rapsutettavaksi myös, joten se hakee pehmolelun sohvan viereen. Nuorempi koira laskeutuu sohvalta ja kaappaa lelun suuhunsa. Vanhempi koira kiipeää tyytyväisenä lämpimälle sohvalle rapsutettavaksi.

Mitä tässä tapahtui? Ihmiset ovat ohjanneet nuorempaa koiraa pois tilanteista tarjoamalla sille mieluisan lelun tilalle. Vanhempi koira on ilmeisesti katsonut vierestä ja hoksasi tehdä samoin. Tämä esimerkki kuvastaa koiran rauhanomaista pyrkimystä ratkaista konfliktitilanteita – kun siihen annetaan mahdollisuus!

Koirapuistossa on paimenkoirapentu, jolla on korvat juuri nousseet pystyasentoon. Portista on menossa sisälle spanieli emäntänsä ja lastenvaunujen kanssa. Pennun emäntä huikkaa toiselle: ”Tämä sitten haukkuu teidät!” ja saman tien pentu pöhähtelee karvat pystyssä koko selän pituudelta. Häntää pentu pitää koipien välissä. Tästä huolimatta spanieli päästetään vapaaksi ja pian pentu pinkoo karkuun perässään juoksevaa spanielia, jolla on kuitenkin positiiviset aikeet.

Miksi paimenkoiran pentu ei tajunnut spanielin positiivisia aikeita? Miksi spanielin omistaja päästi koiransa vapaaksi? Miten tässä tilanteessa olisi pitänyt toimia, jotta paimenkoiralle ei jäisi ikävää muistoa tilanteesta? Mitä tästä voi seurata pitkällä tähtäimellä paimenkoiralle, spanielille tai vaunuissa istuvalle lapselle?

Kävelen mutkaista metsätietä lenkkimme loppuvaiheessa. Olen ottanut narttukoirani taluttimeen, koska tiellä on huono näkyvyys eteenpäin. Uroskoirani on pitkässä kelataluttimessa. Näen uroksen nostavan korvat höröön ja sen olemus valpastuu muutenkin. Pian edessämme meitä kohti juoksee kaksi omia koiriani suurempaa koiraa. Päätän sekunnissa olla mahdollisimman rauhallinen – katsotaan mitä tapahtuu! Jos koirani kokee tarpeen puolustautua, annan sen tehdä niin. Vastaan juosseista koirista toinen on uros ja toinen narttu. Näen sen omien koirieni eleistä. Uroskoirani seisoo jäykkänä toisen uroksen edessä, sekunnissa tapahtuu rähähdys, mutta vain lyhyesti. Molemmilla koirilla korvat ovat taakse kääntyneinä ja häntä tiukasti kaarella. Pyrin pitämään taluttimen löysällä, jotta en provosoi tilannetta enempää. Hetken päästä näiden koirien omistaja ilmaantuu tietä pitkin. Hän ottaa uroskoiran taluttimeen ja jatkaa matkaa.

Mitä olisi tapahtunut, jos kaikki koirat olisivat olleet vapaina? Mitä olisi tapahtunut, jos vastaan juosseiden koirien omistaja olisi ollut lähempänä ja olisi vain jatkanut matkaa? Mitä olisi tapahtunut, jos olisin kiristänyt talutinta koirien tullessa juosten meitä kohti tai niiden ollessa nenätysten?

Kallioisella metsäpolulla oma koirani juoksee 10 metriä edelläni ja huomaa vastaan tulevan ihmisen, jolla on pentukoira jaloissaan. Kutsun oman koirani luokseni, mutta pentu nostetaan syliin ja oma koirani ihmettelee tätä eikä hoksaa kutsuani. Samaan aikaan toinen koirani ääntele voimakkaasti vinkuen, joten kutsuni tuskin kantautuvat kunnolla. Tilanne on kaoottinen. Pentua kantava mies jatkaa kuitenkin meitä kohti kävelemistä ja saan koirani kiinni. Hän jatkaa matkaa, pentu edelleen sylissään korvat luimussa.

Millainen mielikuva tällaisesta kohtaamisesta jää pennulle, jolla on herkkä sosiaalistumiskausi meneillään tai lopuillaan? Miten olisi ollut järkevä toimia tilanteen jälkeen vahinkojen minimoimiseksi?

Nämä tilanteet käydään läpi Avointen ovien aikana Elekieli ja Onnistuneet ohittelut -osioiden aikana – tervetuloa kuulemaan koiria kunnioittavat ratkaisut. 

Millainen ihmisten kouluttaja on eläintenkouluttaja?

Koirapalvelu Virikkeen perustamisesta tulee maaliskuussa kuluneeksi jo yhdeksän vuotta!
Tuona aikana koirien kouluttaminen on muuttunut - on melkein jo itsestään selvää, että pentu viedään pentukurssille sosiaalistumaan ja saamaan oppia. 

Toisaalta ymmärretään sekin, että koirakoulussa ollaan yhdessä koiran kanssa. Koirakoulun kouluttajan työ on oikeastaan enemmän ihmisen kuin sen nelijalkaisen parhaan ystävän kouluttamista. 

Koirankoulutusmaailmassa on vahva perinne sille, että uusia pennunomistajia kouluttaa meritoitunut kasvattaja. Ohjeita tulee myös eläinlääkäriltä, sosiaalisesta mediasta erilaisilta keskustelupalstoilta, ehkä naapureilta ja työkavereilta. Pahimmillaan pentuparan ihminen on ymmällään - ohjeet voivat olla pahasti ristiriidassa. Jos ohjeita sitten sovelletaan miten minäkin päivänä, pentukin menee sekaisin ja seuraus on yhteydenotto ongelmakoirakouluttajalle. Hän huokaisee mielessään "kumpa olisimme tavanneet pentukurssilla".

On ihmisiä, jotka kuvittelevat koiran kouluttamisen olevan kamalan vaativaa! Heillä usein on vahva näkemys sille, miten he haluavat toimia. Heillä voi olla pitkä kokemus useamman koiran kouluttamisesta. Sitten kun omalle kohdalle sattuukin erilainen koirayksilö, joudutaan istumaan alas ja ehkäpä myöntämään omien taitojen rajallisuus. Iso hatunnosto heille, jotka ovat myöntäneet puutteensa ja astuneet opintielle tähän mielenkiintoiseen maailmaan!

Viisas yhdysvaltalainen eläintenkouluttaja, alan pioneeri, Bob Bailey on tiivistänyt monia kouluttamisen periaatteita tiiviisiin lausahduksiin. Yksi kaiken kattavista on "change your behavior". 

Jos ja kun koira ei käyttäydy ihmisen toivomalla tavalla, täytyy jotain muuttaa: sekä ihmisen että koiran. Kun ihminen muuttaa käytöstään, koirakin sen todennäköisesti tekee! 

Avainkysymys on se, miten ihminen oppii toimimaan eri tavalla! Jos hän tekee jotain eri tavalla vain kouluttajan läsnäollessa, ei koira kotona käyttäydy eri tavalla. Jos joku toinen perheenjäsen provosoi koiraa, ei auta että yksi perheenjäsen toimii eri tavalla! 

Monelle kurssilaiselle erilainen toimintatapa on haaste. Jokaisen meistä täytyy miettiä ihan konkreettisesti mitä teen. Missä kädessä pidän taluttimen, entä naksuttimen? Tarvitsenko naksutinta? Missä pidän namit tai palkkiolelun? Millainen talutin on omaan käteen sopivin ja suhteessa koiran kokoon oikean vahvuinen? Missä tilanteissa harjoittelen koiran kanssa - kuinka paljon haluan käyttää aikaani koiran kanssa?

Kurssitilanteessa edistyminen on osin kouluttajan vastuulla. Jos osallistuja jatkuvasti kokee epäonnistumista ja hänen koiransa käyttäytyminen ei muutu, kotona tai kurssilla, saattaa hän todeta, että menetelmä ei toimi. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole!  Osaava kouluttaja osaa ohjeistaa joko muuttamaan jotain käytännöissä tai kehottaa jatkamaan vielä hetken samalla tavalla. Me ihmiset olemme liian usein kovin kärsimättömiä! 

Kouluttajalta tuleva palaute voi olla osallistujalle joko positiivista tai negatiivista. Ihan niinkuin koirallekin, myös meille ihmisille negatiivinen palaute masentaa ja tekee oppimisesta vaikeaa ja ikävää. Ei tee mieli yrittää, kun takana on paljon epäonnistumisia!

Ammatikseen työskentelevät päätoimiset eläintenkouluttajat keräävät jatkuvasti uusia kokemuksia uteliaiden oppijoiden elkein. Heillä on mielikuvitusta ja ideoita sekä arviointikykyä. 

Etsi siis itsellesi ja koirallesi sellainen kouluttaja, joka antaa konkreettisia ohjeita sekä kannustaa palautteessaan, mutta toisaalta haastaa sopivasti! 

***************************************************************************************************************

Koirapalvelu Virikkeen kurssitila löytyy Vantaan Petikosta

 - tervetuloa tutustumaan - 

AVOIMET OVET

 sunnuntaina 12.2.2017 klo.11-16

LISÄTIETOJA: 

www.koirapalveluvirike.net

*****************************************************************************************************************