etsimässä hyvinvointia

Koiran positiiviset terveysvaikutukset omistajansa elämään on todettu erilaisissa tutkimuksissa monen monta kertaa. Koiraperheessä lapsilla on vähemmän allergioita. Koiran kanssa on pakko käydä ulkona säännöllisesti, joten koiranomistaja on aktiivinen liikkuja. Viikottain moni harrastaa koiran kanssa erilaisia harrastuslajeja. Erityisesti agilitystä on tullut suosittu laji, mutta myös tänä vuonna Kennelliiton virallistama rally-toko on kasvattanut suosiotaan.

Tänä vuonna vietetään Kennelliiton 125-vuotisjuhlaa, jonka kruunasi tänään päättynyt Maailman voittaja 2014 -näyttely. Näyttely keräsi kolmena päivänä Helsinkiin yli 21000 koiraa. Monella rotuyhdistyksellä oli lisäksi erilaisia erikoisnäyttelyitä menneellä viikolla.

Koiratapahtumissa parkkipaikat täyttyvät autoista ja haukkuvista koirista. Monessa mediassa on toitotettu sitä, että koiria ei pidä jättää kuumaan autoon. Ainakin agilityharrastajat ovat tämän tiedostaneet, sillä kisapaikoilla autojen ovet ja takaluukut pidetään auki. Koirat pidetään autohäkeissä ja ilma kiertää. Liikunnallinen laji vaatii koiran huoltamista säännöllisesti ennen ja jälkeen kisastartin, joten parkkipaikoilla on jatkuvasti liikennettä. Kisapaikka on yleensä niin lähellä parkkipaikkaa, että auton ovet uskaltaa jättää avoimiksi.

Toisin on koiranäyttelyissä, joiden parkkipaikat ovat perinteisesti olleet sangen tukkoisia, ahtaita ja kaukana kehäalueesta. Koira on pakko kuljettaa mukana kehänlaidalle ja sille täytyy järjestää sopiva paikka, jossa viettää aikaa. Ratkaisuna on yhä useammin metallinen tai kankainen häkki. 

Koiratapahtumissa on myös sosiaalinen puolensa: ihmiset tapaavat tuttavia, jopa toiselta puolelta maapalloa saapuneita. Muistetaanko tässä hässäkässä huoltaa koiraa riittävästi? Onko koiralla tarpeeksi tilaa häkissä kääntyillä, levätä ja juoda? Jaloitellaanko tarpeeksi ennen kehään menemistä?

Ovatko koiratapahtumat koiran hyvinvointia lisääviä? Vai onko kyse pelkästään omistajan kilpailuhenkisyydestä?

Koiran näkökulmasta koiranäyttelypäivän aikana on tuntien ajan toimettomana odottelua (liian pienessä) kopissa tai omistajan jaloissa. "Turkkirotujen" edustajat joutuvat ennen kehään menemistä seisomaan trimmauspöydällä, kun turkkia viimeistellään kauniiksi. Kehässä seistään ja juostaan muutamien minuuttien ajan ja sitten taas odotellaan. Kehässä vieras ihminen (tuomari) tulee kopeloimaan purukaluston ja intiimitkin paikat. Pisin päivä on parhaiten menestyneillä koirilla: ne pääsevät kotimatkalle vasta illalla, kun Best In Show-kehä on päättynyt.

Agilitykoiran osa on hieman positiivisempi: se pääsee yhdessä ohjaajansa kanssa lämmittelemään, radalle ja jäähdyttelemään, ehkä kaksi tai kolmekin kertaa päivän aikana. Odottelua joutuu silti agilitykoirakin sietämään. Odotus kivasta tulevasta tapahtumasta kiihdyttää koiraa ja siitä tulee hermostunut, äänekäs ja jopa stressaantunut.

Miten voimme auttaa koiraa voimaan paremmin kisa- tai näyttelypäivän aikana? 

- opeta koirallesi häkissä rentoutuminen

- hanki riittävän tilava häkki ja sille sopiva kuljestusväline, kuten pyörällinen teline tai kärry

- hanki häkin päälle näkösuoja, jotta koirasi saa olla rauhassa tuijottavilta katseilta

- ota koiratapahtumaan mukaan avustaja, joka lupautuu ulkoiluttamaan ja muutoin huoltamaan koiraa, jos itse haluat seurustella tuttavien kanssa tai tarvitset muuten apua esimerkiksi tarvikkeiden kuljettamisessa

- jos pidät koiraasi autossa, parkkeeraa auto siten, että avoinna oleva auton ovi tai luukku on poispäin vilkkaalta käytävältä/parkkipaikan liikenteeltä. Näin koirasi saa olla rauhassa. 

- kun kuljet koirasi kanssa käytävillä, huolehdi, että koirasi ei mene haistelemaan vieraita koiria, tuijota niitä tai muuten provosoi. 

Toivottavasti sinulla ja koirallasi on kivaa yhdessä, missä ikinä liikutkaan koirasi kanssa!

Rottakoulun oppilas Näpsä ja 3 agilityestettä

Koiraetsivän rottakoulussa Näpsä on osoittautunut siskoaan seurallisemmaksi ja se on nyt opetellut kolmea erilaista agilityestettä. Harjoittelu alkoi naksuttimen ääneen ehdollistamisesta ja jatkui sitten keittiön pöydällä aamuisten ulkoilujen aikana.

Tässä video tämän aamun harjoituksista

Nopsa-sisko vielä jatkaa harjoituksia omassa rauhassa.

rotat koulussa, vol 5

Ruokapalojen  ottaminen kädestä sormieni välistä alkoi sujua sangen kivasti, joten olen tällä viikolla tehnyt jotain uutta erilaista jokaisella ruokintakerralla. Ensin istuin häkkipöydän vieressä siten, että rotat pystyivät kiipeämään syliini hakemaan ruokaa. Tein tämän eri vaatteet päällä, jotta rotat tottuvat erilaisiin pintoihin, kankaisiin. 

Tänään tapahtui lopullinen läpimurto, kun molemmat kiipesivät käsivarttani pitkin niskaani istuskelemaan. Näpsä oli taas rohkeampi ja päätyi hengailemaan ja syömään hupparin huppuun. :) 

Nopsalla on edelleen varautuneempi olemus, mutta sekin jo söi ruokapalaa olkapäälläni istuen. Yllättävän äänekästä mutustamista sanoisin!

Samalla kun rotat saivat iltapalaansa palasina, kirjoitin erästä tekstiä koneella. Hauska miten rotat tulivat pöydän reunalle "kerjäämään", että laittaisin käden häkkipöydän reunalle ja ne pääsisivät hakemaan lisää ruokaa. Ovat siis jo kouluttaneet minut hyvin! :)

Näpsä antaa sujuvasti nostaa itsensä kalterissa kiipeillessään. Nopsa ei selvästikään pidä tästä, joten sen punnitus ei onnistunut tänään. Näpsän paino 182 g.

Jatkamme treenejä!

rottakoulua, vol 4: miten määritellä sopiva kasvuvauhti ja ruokamäärä?

Tänään ohjelmassa oli punnitus. Molemmat ovat kasvaneet siitä mitä olivat meille tullessaan. Painoa on nyt molemmilla melkein 180 g.

Treenien osalta jatkoin edelleen ruuan antamista kädestä. Aluksi kumpikin haki useamman ruokapalan itselleen ja söi sen samantien häkissä turvassa. Melko pian Näpsä alkoi hakea ruokapalan, mutta ei syönyt sitä vaan vei häkkiin ja tuli hakemaan lisää. Samalla Näpsän käytöksestä oli tulkittavissa, että se kaipaa ruuan sijaan rapsutuksia, joten siirryin harjoittelemaan syliin nostamista. Kätevä tapa ottaa rotta syliin on nostaa se pöydältä tai häkin kalterilta, joskin tassujen otteen lujuudesta riippuen irrottaminen voi olla haastavaa. Muistan, että edesmenneistä rotistani ainakin Bertta kiipesi itse kalterille ja jäi paikalleen odottamaan syliin pääsemistä. 
Jossain vaiheessa Nopsakin kyllästyi syömiseen ja tuli hakemaan palan kerrallaan jemmattavaksi. Harjoittelin myös sen kanssa syliin nostamista. Nopsa on ujompi ja äkkipikaisempi liikkeissään edelleen verrattuna siskoonsa. Sylissä oleminen oli nyt kuitenkin ok. Nopsan kanssa harjoitusta on tehtävä varmaankin tuplasti Näpsään verrattuna.

Rottien ruokintamäärä on mietityttänyt minua aiemminkin, mutta etenkin nyt uusien poikasten saavuttua. Miten ihmeessä määritän rotan sopivan kasvuvauhdin? Miten tunnistan lihavan rotan? Onko rotalle haittaa olla lihava poikasena? Hamstraako rotta ylimääräisen ruuan vain kylläisenä? Osaako se muka itse säännöstellä syömistään?

Jos näissä kysymyksissä olisi kyse koirasta, osaisin oitis vastata. Koiran tulee kasvaa tasaista tahtia siten, että sillä ei ole läskimakkaroita kyljissä. Lihavalla koiralla ei näy vyötäröä ja kylkiluut eivät tunnu. Lisäksi se liikkuu laiskasti. Lihava pentu rasittaa luustoaan ja niveliään enemmän kuin normaalipainoinen --> voi johtaa ongelmiin. Oman kokemukseni mukaan koiralla ei ole kaikki hyvin, jos se nirsoilee. Syy nirsoiluun ja ruuan jättämiseen kuppiin voi olla vaikea selvittää, mutta se olisi järkevää tehdä.

Osaammeko me ihmisetkään säännöstellä syömisiämme? Emme todellakaan! Tarvitsemme vakavan muistutuksen terveysriskeistä, jotta kykenemme muuttamaan ruokailutottumuksiamme. Hyvä esimerkki tästä ovat tv:n laihdutusohjelmat, kuten Jutta ja puolenvuoden superdieetit tai Suurin pudottaja.

Rotta, koira ja ihminen ovat kaikki nisäkkäitä. Perusperiaatteet ravitsemuksesta karkeasti ovat samat. Päädyin kyselemään tietoa rottien painon kehittymisestä lajiyhdistyksen fb-ryhmässä, jossa keskustelu rönsyili nopeasti siihen, että en pidä jatkuvasti ruokaa tarjolla rotilleni. 
Yleinen käsitys rottaharrastajien keskuudessa on, että rotalla pitää aineenvaihdunnan nopeudesta johtuen olla jatkuvasti ruokaa tarjolla. Tiedustelin perusteluita tälle ja lopulta sain tietää yhden kohtalaisen luotettavan suomenkielisen kirjan kesyrotasta. Halusin kuitenkin jotain muutakin tietoa kuin harrastajien kokemuksia. Nekin toki ovat tärkeitä ja varmasti päteviä, mutta tiedon tulisi olla tutkittua. Ilokseni sain linkit kahteen eri lähteeseen rotan ravitsemuksesta erään eläinlääkärin  kautta: 
1) Nutrient requirements of Laboratory Animals, 1995
2) Rottien ruokinnasta
Ja googlettamalla löytyi toki lisää:
3) RSPCA:n sivuilla rotan ruokinnasta
4) ruuan etsimisestä
5) Michigan state university: Feeding and Caring for Your Pet Rat

6) American Fancy Rat Association: Nutritional Requirements in Rats

En ole vielä ehtinyt tekstejä lukea, joten palaan aiheeseen, kun olen perehtynyt näihin materiaaleihin ja em. suomenkieliseen kirjaan.

ja pihoissa olevat koirat

Eilen koin jälleen voimakkaita sydämentykytyksiä äkkitilanteessa, kun murto-osan omien koirieni koosta oleva pieni koira syöksyi aitaamattomalta pihaltaan pois ihmistensä luota rähisten minua ja koiriani kohti. Yritin ehtiä alta pois, mutta en ehtinyt. Tilanteen katkaisi mies, joka tuli koiran perässä sieppaamaan omansa ja samalla tuuppaisi omaa koiraani, joka oli juuri aikeissa rähisijää napata.

Tilanteen jälkeen sanoin muutaman sanan näille ihmisille. He veivät koiran pois paikalta. Paikatakseni omien koirien tunnetilaa ja omaani myös, jouduin tekemään muutaman kierroksen kontaktitreeniä ja seuraamista tapahtumapaikan ympärillä. Onnekseni omat koirani rauhoittuivat paremmin kuin minä.

Kevään ja kesän edistyessä yhä useampi meistä haluaa tarjota koiralleen mahdollisuuden viettää aikaa ulkona omassa pihassa. Helpointa on miettiä muutamia yksinkertaisia asioita:
- älä jätä koiraasi pihaan kytkemättömänä valvomatta
- jos jätät koirasi pihaan yksin, varmista, että koira ei pääse tarhasta tai aitojen yli/ali karkaamaan tai saa juoksunarua purtua poikki
- jos pidät koiraa vapaana aitaamattomalla pihalla, mieti miten paljon mihinkin kellonaikaan on ohikulkijoita. Esim. pientaloalueella liikkuu paljon koiria iltapäivällä omistajiensa työpäivien jälkeen ulkoilemassa. Myöhään iltaisin tai aikaisin aamulla kulkijoita on vähemmän
- harjoittele OIKEASTI luoksetulo kuntoon ja opeta koirallesi sujuvaksi luopuminen, esim. Jätä -vihjesana.
- sovi naapureiden kanssa yhteiset pelisäännöt siitä, miten reagoidaan, jos irtokoira ilmaantuu. Huutaminen ja tuuppiminen provosoi koiraa taatusti lisää eikä ainakaan nopeuta tilanteen päättymistä.

Harjoittelu omassa pihassa, kun ohi kulkee erilaisia kulkijoita:
- pidä koira aluksi kytkettynä, jotta saat varmistettua koiran pysyvän lähelläsi
- palkitse koiraa runsailla nameilla aina kun pihan ohi kulkee joku, oli kyse koirasta, ihmisestä, luonnon eläimestä tai jostakin ajoneuvosta/kulkuvälineestä.
- parhaan tuloksen saaminen edellyttää sitä, että epäonnistuneita tilanteita tapahtuisi vain harvoin
- vältä ikävät tilanteet pitämällä koira sisällä, kun itsekin olet siellä tai et pysty vahtimaan koiraa
- laita pihan portin viereen tieto siitä, että pihassa on koira.

Toivottavasti yksikään koira ei joudu kokemaan samaa minkä me koimme eilen!

Iloista Vappua kaikille!

Rottakoulussa, vol 3

Ensimmäinen viikko on meillä mennyt totutellessa: olen paljon antanut ruokaa kädestä pieninä palasina ja loppuviikosta myös häkkipöydän reunalta. Tänään aamulla molemma tulivat rohkeasti luukusta alas pöydälle hakemaan palan kerrallaan. Hamstraamisen taito on keksitty: yhden palan kun hakee, sen voi jättää häkkiin ja tulla hakemaan uutta. Sellainen tahti tässä oli, että en meinannut ehtiä vuorotellen palasta antaa kummallekin. 

Näpsä on rohkeampi ja hakeutuu minun luokse enemmän. Tänään siivosin häkin ja siirsin ruokahoukuttelulla rotat kuljetusboksiin. Siivouksen jälkeen Näpsä kävi vaa'allakin: painoa on viikossa tullut 20 g lisää! 

Nopsa on arempi ja nopsempi liikkeissään, joten sitä en uskaltanut punnita, jotta ei säntää jonnekin karkuteille. Teemme vielä lisää syliharjoituksia ja katsotaan punnitusta sitten. 

Nopsa kiipeilee vauhdilla lehtitelineessä, joka on häkin vieressä. 

Rotat koulussa, vol 2

Pääsiäinen on sujunut monenlaisia (luonto)havaintoja tehden. Rottien kanssa olen jatkanut samanlaista harjoitusta kuin lauantaina. Ruokapalaa antaessani sanon rotan nimen. Tämä on tosin muutamia kertoja ollut haastavaa sikäli, että molemmat rynnivät luukulla tai häkin katolla. Edelleen Näpsä on rohkeampi ja reagoi hieman jo nimeensäkin. 

Rotat ovat saaneet maistella erilaisia ruokia, kuten tomaattia, salaattia, kurkkua ja banaania. Ruokana ne saavat kuivaruokaa, jonka nappulat ovat käteviä pilkottavia palkkioina annettaviksi.

Seuraavaksi ohjelmaan täytyy ottaa sylissä olemisen harjoitukset sekä naksuttimen ehdollistaminen.

On ihailtavaa, miten nopeasti rotat ovat jo tottuneet meidän päivärytmiin. Varsinkin Näpsä on nyt jo heti hereillä, kun tulen keittiöön. Tästä on hyvä jatkaa!

Rottakoulun päiväkirja, vol 1

Näpsä ja Nopsa saivat perjantai-iltana  olla rauhassa, mutta tänään aloitimme pienet harjoitukset. Rotat säpsyvät hieman uutta äänimaailmaa ja ovat nukkuneet häkin ylätasolla tiiviisti vierekkäin. 

Päivällä tarjosin niille avoimesta kattoluukusta pieniä muropaloja. Nopeasti molemmat kiinnostuivat niistä. Kumpikin haki ruokapalasen ja meni nurkkaan sitä syömään. Tämä toistui useita kertoja.

Seuraavassa vaiheessa nostin kriteeriä ja annoin muropalan sormieni välistä. Olin pilkkonut palaset pitkulaisiksi, jotta saan palan annettua tarkasti. Tässä vaiheessa oli selvää, että Näpsä on rohkeampi kuin Nopsa. Sama ero näkyi myös seuraavassa vaiheessa, kun muropala piti tulla hakemaan häkin katolta. Näpsä punnersi itsensä häkin katolla oitis, kun haistoi muropalan yläpuolellaan. Nopsalle sen sijaan piti antaa palanen useita kertoja sormista, vaikka se kurottelikin ylöspäin. 

Näpsä kiipeili pian rohkeasti häkin katolla, mutta selvästi 3-ulotteisuus on molemmille uutta: alaspäin ja takaisin häkkiin oli hankala tulla. Nopsakin uskaltautui katolle hetken päästä, mutta ei meinannut uskaltaa laskeutua takaisin.

Yksi ensimmäisistä koulutustavoitteista on opettaa rotille nimet. Tähän mennessä tein niin, että aina ruokapalaa antaessani sanon rotan nimen. 

pohtii positiivista koirakuvaa

Viime aikoina on julkisuudessa uutisoitu paljon negatiivisia koiriin liittyviä tapahtumia, kuten tilanteita, joissa toinen koira tai ihminen on joutunut purruksi. Koira-ammattilaisena seuraan mm. Facebookissa paljon eläinaiheisia uutisointeja, joista monet ovat positiivisia. On todella harmillista, että uutisiin päätyy enemmän negatiivisia kuin positiivisia koira-aiheita, sillä koira on aivan mahtava hyvinvointiamme edistävä eläinlaji.

Päätin ryhtyä toimeen ja otin yhteyttä paikallisradioon, Ylen aikaiseen / Yle Helsinki. Tänään kävin Radiotalossa vieraana lähetyksessä. Aikaa oli 10 min ja tuntuu, että se kului siivillä! Sanottavaa jäi paljon ja siksipä tätä kirjoitankin!

Työssäni tapaan paljon sellaisia koiranomistajia, jotka haluavat panostaa koiransa käyttäytymiseen, yhteiskuntakelpoisuuteen. Moni heistä harrastaa säännöllisesti koiransa kanssa jotain lajia: agilityä, tottelevaisuuskoulutusta, rally-tokoa tai ihan yksinkertaisesti opettavat erilaisia temppuja koiran ja itsensä iloksi. 

Monet kurssilaiset ovat kertoneet sellaisista tilanteista, joissa toisen koiran omistaja ei saa koiraansa hallittua ja käy vahinko. Onneksi tilanteet eivät kovin usein pääty yhtä traagisesti kuin lehdistössä tuodaan esille. Yksikin ikävä tilanne riittää pilaamaan päivän ja aiheuttamaan vähintään mielipahaa.

Toisinaan tarinassa on koiraton ihminen, joka omalla käytöksellään vesittää ahkeran kurssilaisen harjoitteleman taidon. Esimerkiksi riehakkaasti tervehtivän koiran kanssa on täytynyt paljon harjoitella hillittyä kaunista tervehtimistä. Ethän siis provosoi riehakkaasti juttelemalla tällaista koiraa!?

Oma lukunsa on sitten vielä se joukko koiranomistajia, jotka eivät kaipaa neuvoja, mutta heillä on silti ongelmia koiran käsittelyssä. Tällaisia koiria käy sääliksi, sillä ne ovat päätyneet osaamattoman ihmisen omistamaksi eikä koira sinänsä voi asiaan suoraan vaikuttaa. Motivaatio kouluttaa koiraa lähtee aina koiranomistajasta itsestään!

Sitten on joukko sellaisia koiranomistajia, jotka kyllä kouluttavat koiriaan, mutta tekevät sen arveluttavalla tavalla: esimerkiksi käyttävät fyysistä rankaisua tai korottavat ääntään jatkuvasti. Heidänkin koiriaan käy sääliksi, sillä koira ei taatusti voi hyvin tällaisessa ympäristössä.

Onnekseni kuulen kurssilaisiltani myös positiivisia esimerkkejä, joista tässä yksi:
Kurssilainen ulkoilutti koiriaan pellolla juoksuttamalla. Hän havahtui pian lähestymässä olevaan ryhmään nuoria miehiä polkupyörineen. Valistunut kurssilainen pyysi oitis koirat luokseen. Yllättynyt hän oli siitä, että nuoret miehet pysähtyivät ja taluttivat polkupyöränsä koirien ohitse. Kurssilainen äimistyi tästä ystävällisestä pienestä eleestä varsinkin, kun yksi miehistä totesi että "tietysti me talutamme pyörät koirien ohi". 
Toinen kurssilainen kertoi vastaavanlaisen tilanteen ratsastuslenkiltä. Mopopojat olivat sammuttaneet ajokkinsa, kun näkivät hevosten olevan tulossa kohti. 

Tutkimukset ovat osoittaneet, että koulutusmenetelmistä tehokkain ja turvallisin on palkitsemiseen perustuva lähestymistapa. Tässä muutamia linkkejä tutkimustuloksiin/artikkeleihin:
1) https://www.clickertraining.com/files/Wood_Lindsay_CLICKER_BRIDGING_STIMULUS_EFFICACY.pdf
2) http://www.clickertraining.com/node/226
3) http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2654273/

Jos sinulla on lähipiirissä koiranomistaja, mutta koiran kanssa oleminen on jotenkin hankalaa, ehdota ammattilaisen apuun turvautumista! Mitä aiemmin koiran käytökseen saadaan muutos, sitä helpommin muutos on mahdollista! Muutos lähtee aina koiran kanssa toimivien ihmisten omasta halusta!

Älä jää seuraamaan sivusta vaan tee asialle jotain nyt heti tänään!

Halutessasi voit kirjoittaa kommentteihin positiivisen koiratilanteen arjestasi! Laitetaan positiivisuus kiertämään!

ja pappakoiran viisauksia, vol. 1

Hei!

Olen Beta, olen sileäkarvainen noutaja. Täytin hiljattain 10 v 6 kk. Olen kuulemma nuorekas vanhaherra. Tuo Ruokkijani väittää, että minusta on vuosien saatossa tullut paitsi vanha myös viisas. Onhan tässä kaikenlaista tullut koettua, mutta tiedä sitten tuleeko siitä viisaaksi?

Ruokkijani ja Apuruokkijani asuivat hieman kärttyisän pinseriherran kanssa kerrostalossa Helsingissä, kun elokuisena viikonloppuna kotiuduin vuonna 2003. Kärttyisästä pinseriherrasta tuli paras ystäväni ja suurin opettajani. Puhuttelimme häntä Suurpinseri-tittelillä. Olenkohan minä nyt sitten jo Suurflatti? 

Vanhana sitä nauttii tutuista jutuista, kuten säännöllisistä ruoka-ajoista, pehmeästä pedistä ja pitkään nukkumisesta. Viime aikoina etutassujani on hieman kolottanut, joten valitsen mieluiten pehmeän lepäilypaikan enkä viitsi nousta jokaisen asian takia ovelle hälyyttämään. Vahtikoiran virkaa meillä hoitaa Pinkoja, jolla on oma blogikin. Pinkoja on jonkinsortin agilitykoira. Tiistaisin me aamulla käymme treenaamassa. Minä en enää viitsi kiivetä tai hyppiä, joten saan etsiä leluja. Se on kivaa touhua, kunhan hajut tulevat sopivasti nenääni niin ei tarvitse kauheasti spurttailla.

Lempipuuhaani on esineiden kantaminen. Lelujen lisäksi pidän huolen että Ruokkijan ja Apuruokkijan jäljiltä tyhjät pussit ja purkit viedään keittiöön. Joskus kuulemma intoilen hieman liikaa, sillä en malttaisi millään odottaa karkkipussin tai limupullon tyhjenemistä. Kärsivällisyyttä minä en taida omata. 

Ruokkijani mielestä minulla ei ole oikein käytöstapoja tyttökoirien kanssa. Onkohan se kärsimättömän luonteeni aiheuttamaa? Siksi olenkin harvoin päässyt kimppakävelyille. Onnekseni meillä on viime aikoina ollut useampia erilaisia kävelykavereita, tyttökoiria kaikki. Kun pääsen rauhassa tutustumaan ilman varsinaista "moikkailupakkoa", maltan olla rauhallisempi. Onneksi Ruokkijani muistaa tämän puolestani.

Tänään minulla on kuulemma treffit pentuaikaisen tyttökaverini kanssa. Toivottavasti ei ole liukasta, kuten viimeksi. Kolottava tassu täytynee unohtaa, podetaan sitä sitten joskus myöhemmin!

Toivoisin kovasti, että minun ei tarvitsisi pelätä irrallaan juoksentelevia tai holtittomasti käyttäytyviä koiria. Joskus tosin tuntuu siltä, että omistajat käyttäytyvät enemmän holtittomasti kuin koirat, mutta sehän tarttuu. Mieluummin kierrän moiset koirat kaukaa. 

Ruokkijani kuulemma työssään opastaa muiden koirien Ruokkijoita meidän nelijalkaisten ymmärtämiseen. Vanhan koiran metkuthan jo tunnetaan, mutta Junnut ja Pentulaiset ne työtä teettää! Ehkä viisautta on Ruokkijan kanssa yhteenkasvaminen?

...pohdiskelee elämänmenoa

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu mm. koirien aiheuttamista vahingoista ja ns. vaarallisista koiraroduista. Taannoin MOT-ohjelmassa tuotiin esille purema tapauksia, joissa koira on pahoin vahingoittanut ihmistä.

Tieteellisesti on tutkittu ja havaittu, että positiivinen vahvistaminen on tehokkain tapa kouluttaa niin koiria kuin muitakin eläimiä. Ongelmana on se, että julkisuudessa ja erilaisissa tietolähteissä on keskenään ristiriitaista tietoa kouluttamisesta ja koiran kanssa toimimisen periaatteista. Suuri vastuu on myös mm. koirien myyjillä: kasvattajilla ja yhdistyksillä, jotka välittävät koiria mm. ulkomailta. Koirasta tulee vaarallinen, kun omistaja ei ole opettanut tarkkoja pelisääntöjä koiralleen. Isomman koiran aiheuttama vahinko on eri mittakaavassa kuin pienen.

Kaikki kasvattajat eivät ole seuranneet aikaansa riittävästi vaan eri rotujen kasvattajille on muodostunut tiettyjä käytäntöjä ja niitä sitten levitetään pennunostajille, jotka kokemattomuuttaan eivät osaa kyseenalaistaa saamaansa tietoa. Esimerkiksi moni jättää opettamatta käsittelyn sietämisen, jota tarvitaan mm. trimmattavien rotujen turkin hoitamisessa. Kovaääninen fööni ja trimmeri vaan otetaan käyttöön käyttäytyi koira miten tahansa. Saatetaan tarvita useampi ihminen pitämään koira paikoillaan, jotta yksi saa koiran turkin hoidettua. Tätä kun toistetaan, pehmeämpi taipuisampi koira luovuttaa ja antaa tehdä hoitotoimet. Kovempi toimintakykyisempi laittaa vastaan jokusen kerran, jolloin otteita saatetaan koventaa entisestään.

Kokenut ihminen omaa ns. koirakäden ja varmuudellaan saa tilanteen hoidettua ongelmitta. Koiran näkökulmasta tilanne voi olla pelottava. Koiranomistajan kokeillessa samaa toimenpidettä, pelokas koira alkaa puolustautua. Ensin kyse voi olla rimpuilusta, sitten näykkimisestä ja lopulta kunnon puraisusta. Kyse ei ole johtajuusongelmasta vaan oppimisen, siedättämisen puutteesta.

Haasteena on myös se, että pentuja kasvatetaan ohjatun kasvatustoiminnan ulkopuolella. Pentujen emon omistajan tiedoilla ja tekemisillä on suuri merkitys mm. siihen millaisissa oloissa pentuja pidetään. Ennen luovutusikää tulisi pentuja sosiaalistaa positiivisin kokemuksin erilaisiin ihmisiin ja mm. autolla kulkemiseen. Tämä tietenkin vaatii hurjasti aikaa ja viitseliäisyyttä.

Koiran myyjillä täytyy olla hyvä ihmistuntemus, jotta pentuja ei pääse vastuuttomille ihmisille, jotka eivät pidä huolta koiran hyvinvoinnista. Ei ole suinkaan helppoa olla myymättä pentua sitä kyselevälle, mutta joskus voi olla perusteltua jättää pentu myymättä.

Useimmiten koiranomistajat tiedostavat jälkikäteen, että koiran pentuaika on yksi ongelmien taustalta löytyvä syy. Tässä vaiheessa on jo myöhäistä, sillä pentuaika on ainutlaatuista koettavaa aikaa! Pennun kanssa olemiseen kannattaa tosiaan panostaa paljon!

Pentukuumetta potiessa kannattaa huolella miettiä:

* mistä ostaa pennun?

* millaisessa ympäristössä pentu on viettänyt pikkupentuajan?

* onko oma elinympäristö samanlainen vai kovin erilainen varhaiskasvun ympäristöön nähden?

* olenko valmis käyttämään paljon aikaa ja vaivaa ulkomailta tuodun koiran siedättämiseen ja kouluttamiseen?

* pärjäävätkö kaikki perheenjäsenet suunnitellun koiran kanssa?

Mikäli suunnittelet aikuisen koirana hankintaa tarjoamalla kodin sitä vailla olevalle koiralle, mieti:

* millainen tausta koiralla on: millaisessa ympäristössä se on aiemmin elänyt ja miten oma elinympäristösi poikkeaa koiralle tutusta ympäristöstä?

* oletko valmis selvittämään koiran taustoja, ongelmien kartoittamiseksi?

* oletko valmis käyttämään paljon aikaa ja rahaa koiran kouluttamiseen ja terveydenhoitoon?

Koiraetsivä tarjoaa neuvontaa, kun kaipaat ammattilaisen apua koiraa hankkiessasi! 
Virikkeen Koiraetsivällä on yli 20 vuoden kokemus koiran kanssa elämisestä ja yli 6 vuoden kokemus koirakouluyrittäjänä, monenlaisten ihmisten ja koirien kouluttajana, toimimisesta. Huom kasvattaja: Koiraetsivältä voit pyytää apua myös pentueen sosiaalistamisessa sekä pentukotien valitsemisessa ehdokkaisen joukosta.