… pohtii koirakohtaamisia

Koira on sosiaalinen eläin, mutta haluaako koira tervehtiä kaupunkimaisessa ympäristössä kaikkia vastaantulevia koiria? Mistä johtuu remmirähjäongelmat? Onko koirapuisto sopiva paikka sosiaalisten suhteiden muodostamiselle? Entä kadulla taluttimissa tervehtiminen?

90-luvulla ensimmäisen koirani kanssa vietin paljon aikaa koirapuistoissa. Koirani oli sosiaalinen, mutta joutui jokusen kerran erilaisiin rähinöihin toisten urosten kanssa. Seurauksena oli lähinnä pieniä haavoja, jotka paranivat nopeasti. Tappelutilanteita ei juurikaan vältelty, osattiinkohan niitä edes tunnistaa ennakoiden?

2000-luvun alussa sain toisen koiran, jonka luonne oli ensimmäistä temperamenttisempi. Kooltaan pienempänä sille olisi voinut käydä huonosti isomman kanssa tapellessa. Aloin katsoa tarkemmin, milloin menemme koirapuistoon ja milloin emme. Samoihin aikoihin aloin välttää taluttimissa ollessa kohtaamistilanteita. Ainakin kertaalleen koiriani kohti tuli hallitsemattomasti hihnassa kiskova uroskoira, seurauksena eläinlääkärillä käynti ja antibioottikuuri koirani rintaan tulleen puremahaavan takia.

Moni Virikkeen kurssilainen on kamppaillut erinäisten ohitustilanteisiin liittyvien haasteiden kanssa. Apua haetaan yksityistunneilta ja ohituskursseilta. Usein tuskaillaan sitä, että toiset vastaantulijat päästävät koiransa pitkän taluttimen päässä kohti vastaantulijaa. Aluksi nuuskiminen saattaa sujua ihan hyvinkin, mutta tilanteen pitkittyessä tulee rähinä ”aivan yhtäkkiä”. Avuksi toisille koiranomistajille viestittämiseen tilanteita ennakoiden sopisi hyvin esimerkiksi keltainen taluttimeen kiinnitetty nauha. 

Koirat täytyy järjestyslain nojalla pitää kytkettyinä. Tämä on haastavaa koiran normaalin sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Talutin kiristää kaulaa ja kiihdyttää koiraa. Näin ollen koirien kohdatessa, ne ovat mielentilaltaan kiihtyneitä. Jos sitten vielä taluttajat kiristävät taluttimia, voi se aiheuttaa äkkireaktiona rähinän.

Koirat kommunikoivat toistensa kanssa hyvinkin hienovaraisilla eleillä, joita voi olla haastava huomata ajoissa. Pystyäkseen hallitsemaan tilannetta, taluttajan täytyy tunnistaa koiransa ennakoivat eleet ja kutsua koira pois tilanteesta ennen rähinää.

Elokuun lopulla vietetään syyskauden avajaisia ja samalla pidetään Elekieli-luento. 

Opettelethan tunnistamaan koirasi tarpeet ja käyttäytymisen syyt!

... pohtii sopeutumista

Mitä on sopeutuminen? Miten meidän täytyy sopeutua koiran olemassaoloon? Miten koiran täytyy sopeutua meidän kanssamme elämiseen?

Luonnossa sopeutumiskykyisin eliöyksilö selviytyy: se saa eniten ravintoa ja jälkeläisiä. Sopeutuneimpien yksilöiden geenit yleistyvät populaatiossa. Ympäristötekijöiden muuttuessa, menestyvin yksilö ei ehkä enää ole menestyvin. Uudenlaisissa olosuhteissa toisenlaisista geeneistä tulee menestyksekkäitä ja ne vuorostaan yleistyvät. Tämän takia luonnossa tarvitaan vaihtelua ominaisuuksiin. Jos kaikkien yksilöiden geenit ovat samanlaisia ja ympäristötekijät muuttuvat, sopeutumiskyvytön laji kuolee sukupuuttoon.

Entäs sitten nykykoira, jonka jalostusta harvoin ohjaa pelkästään luonnonvalinta? Miten jalostaisimme sopeutumiskykyisiä koiria? Millainen on ihanteellinen seurakoira tai perhekoira – miten paljon sopeutumiskykyä voimme koiraltamme vaatia?

Ennalta arvaisi, että kokeneen koiranomistajan on helppo kouluttaa uusi pentu talon tavoille. Vaan onko näin? Viime aikoina olen kohdannut paljon ihmisiä, jotka ovat hiljattain menettäneet ikääntyneen koiran ja perhe on saanut uuden nelijalkaisen jäsenen. Väistämättä me tapoihimme tottuneet vertaamme edesmenneen koiran tapoja uuden tulokkaan olemukseen tai toisinpäin. Vanhan koiran kanssa kaikki tuntui niin helpolta – sehän on kuin ajatus! Vuosien saatossa koira ja ihminen ovat sopeutuneet toistensa elämään. Uuden perheenjäsenen myötä tarvitaan jälleen sopeutumiskykyä ja ennen kaikkea sopeutumishalua.

Beta-flatti noin 12 vko

Koiraongelmista ja ongelmakoirista keskustellaan paljon nykyaikana. Usein ongelmat olisivat vältettävissä, kun pennun kouluttamiseen käytettäisiin aikaa runsaasti ja suunnitelmallisesti. Perheyksikkönä meidän tulee muodostaa tietyt säännöt, ihanne tapauksessa jo ennen pennun saapumista. Etukäteen täytyy miettiä, mitkä asiat ovat tärkeitä: käykö meillä paljon vieraita? Saako koira viettää vapaasti aikaa aidatulla pihalla? Saako koira tulla sänkyyn tai sohvalle? Miten arvoesineet ja muu irtaimisto pidetään poissa pennun ulottuvilta? Miten koiran tulee käyttäytyä aikuisena tervehtiessään vieraita?

Useimmiten pennun tuloon valmistaudutaan tekemällä kodista pentuturvallinen. Mutta miten paljon meidän 

täytyy sopeutua uuden perheenjäsenen saapumiseen? Onko liikaa se, että irtaimisto pidetään ainakin vuoden ajan poissa koiran ulottuvilta? Kengät siivotaan kaappiin? Kirjahyllyn eteen laitetaan suojaverkko, jotta pentu ei pääse kirjoihin ja valokuva-albumeihin käsiksi tai siis ”hampaiksi”?

Beta-flatti 10 v.

Sopeutuminen on käyttäytymisen muuttamista. Käyttäytymisen muuttuminen on oppimista. Meidän täytyy siis oppia uusia tapoja, kun perheeseen saapuu uusi jäsen, oli kyse ihmisestä tahi karvaisemmasta jäsenestä.

Sopeutumista on myös uusien nykyaikaisten (eläinten)koulutusmenetelmien käyttämiseen siirtyminen. 

Äkkiseltään uudenlainen lähestymistapa tuottaa muutosvastarintaa ja tietoa joutuu sulattelemaan. Oppimiseen kuuluu prosessointi. Annetaan siis itsellemme aikaa prosessoida ja mietiskellä uusia asioita, liittyivät ne koiriin tai johonkin muuhun elämän osa-alueeseen.

Virikkeen kursseilta löydät sopivaa prosessoitavaa sinulle ja koirallesi - virikkeiksikin niitä kutsutaan! :)