ja kelataluttimen kirous

Kuvittele tilanne:
Olet koiriesi kanssa lenkkeilemässä kaikessa rauhassa. Koirasi saavat haistella ja tutkia ympäristöään kiireettömästi. Huomaat suoralla tiellä kohti tulevan koirantaluttajan, jonka koira on kelataluttimen päässä. Lähestymisvauhti on puolijuoksua mustan jään liukastamalla asfaltilla. Ehdit väistää läheiseen pusikkoon, jotta koirasi pysyisivät rauhallisina ja saisitte hyvän ohitusharjoituksen paikkaamaan aikaisempia huonoja. Koirasi malttavat juurikin etsiä maasta nameja ja toivot tilanteen päättyvän nopeasti. 
Mitä tekee toisen koiran taluttaja? Päästää koiransa edelleen taluttimen päässä lähes kontrolloimattomasti suoraan takaapäin omia nameja etsiviä koiriasi kohti. Joudut turvautumaan suulliseen ohjeistukseen ehkäistäksesi pahemmat vahingot. Toinen koiranomistaja ei saa koiraansa kontrolliin. Koira jää tuijottamaan vinkuen omia koiriasi kohden. Onneksi namit riittävät maassa ja koira saadaan pois tilanteesta. Huh mikä helpotus!

Tapahtuuko sinulle usein näin? 
Oletko ollut joskus se kelataluttimen päässä kulkeva taluttaja?

Talutusvälineiden valitsemisessa tulisi huomioida ajankohta ja paikka, joissa niitä käytetään. Olen aiemminkin kirjoittanut turvallisuuden puolesta ja se on tärkein seikka aina ja kaikkialla!

Kelautuva talutin ei sovi näihin tilanteisiin:
- koira kaahottaa vetäen hihnan päässä
- koira ei tunnista luotettavasti luoksetulovihjettä tai pysähtymisvihjettä
- koiraa taluttaa lapsi tai ikääntynyt henkilö
- ulkoilutat useampaa koiraa samaan aikaan
- liikut taajamassa, jossa on paljon koiranulkoiluttajia ja muita ohikulkijoita liikkeellä
- koirakoulun kurssitilaan tullessasi, kun paikalla on muitakin koiria omistajineen

Kelautuva talutin voi olla hyvä vaihtoehto näissä tilanteissa:
- haluat antaa rauhalliselle koiralle tilaa haistella ja tutustua ympäristöön
- ulkoilet rauhallisissa paikoissa, joissa ehdit vastaantulijoita nähdessäsi kutsua koiran luoksesi vierelle kulkemaan
- haluat harjoitella hallittua luoksetuloa

Huomioithan muut kulkijat käyttäessäsi kelatalutinta:
- kelataluttimissa on stop-nappula, josta taluttimen saa säädettyä tietyn pituiseksi. Käytä sitä!
- kun lähestytte kadunkulmaa tai pensasta, jonka taakse et näe, kutsu koirasi ajoissa luoksesi ja pyydä se kulkemaan vierelläsi
- opeta koirasi pysähtymään paikalleen päästääksesi esim. pyöräilijät ohitsenne.
- valitse vain leveänauhainen talutin, johon voit tarvittaessa tarttua kiinni pelastaaksesi yllättävän äkillisen tilanteen
- valitse koirasi kokoon nähden riittävän suuri talutin
- mieti vielä kerran: käyttäisitkö kuitenkin pitkää liinaa?

Turvallisia ulkoiluhetkiä!

pohtii koiraturvallisuutta

Tällä viikolla on sää viilentynyt. Syksy on tullut ja pian jo ehkä talvikin. Keskiviikkoillan yksityistunneilla ulkoillessa satoi rännän tapaista. Talvi tuo liukkaat kelit niin jalankulkijoille kuin autoilijoillekin. Me koiranomistajat saatamme liukastella mutaisilla metsäpoluilla sateisella kelillä. Vielä vaarallisemmaksi tilanne tulee aamuvarhain mustan jään aikaan.

Koiran kanssa liikuttaessa voi tulla vastaan monenlaisia vaaratilanteita. Toisinaan koira innostuu edellään spurttaavasta pikkulinnusta, sähisevästä kissasta tai siilistä. Kerrostalossa saattaa törmätä hissistä tullessa siihen pahimpaan inhokkikoiraan. Rivitalo- ja omakotitaloasujilla koiran reviiriä on paitsi oma piha, myös mahdollisesti laajempi pihapiiri. 

Talven liikkumista varten kannattaa paitsi hankkia sopivat välineet ja vaatetus, jalkineita unohtamatta sekä tietysti kouluttaa koiran arkitavat kuntoon!

Miten sinä olet huolehtinut turvallisesta taluttamisesta, kun liikut koirasi kanssa? Millaiset releet puet mukaan koiralle ja itsellesi? Mitä käytöksiä olet koirallesi opettanut, jotta arkiliikunta sujuisi jouhevammin?

Ja jos et ole vielä ryhtynyt harjoittelemaan turvallista taluttamista, otathan yhteyttä niin etsitään sinulle sopiva kurssiratkaisu!

Syysterveisin
Virikkeen Koiraetsivä

Kööpenhaminassa

Vietin elokuun alussa lyhyen loman reissaten Kööpenhaminaan. Reissun aikana piti tietenkin tähyillä hieman paikallista koirakulttuuria. Hotellimme läheisyydessä Valbyn kaupunginosassa oli laaja puistoalue, jossa paikalliset ulkoilivat, ilman koiria tai koirien kanssa.

Koirat saivat ulkoilla tietyissä paikoissa vapaana ja toisissa koira piti olla kytkettynä. Tässä kuvat ohjekylteistä:

Kumpa meillä Suomessakin tällainen olisi mahdollsita jonain päivänä! Se edistäisi koirien hyvinvointia sekä koirattomien suhtautumista koiriin.

Parin päivän aikana kiertelimme puistossa laajalti. Kertaakaan emme nähneet koiran juoksevan koirattoman ihmisen perässä. Istuimme penkillä tarkkailemassa ohi kulkevia ulkoilijoita. Nurmialueella pari koiraa saivat juosta ja leikkiä yhdessä. Kävelytiellä kulkenut koira ei noteerannut katsekontaktiani siihen eikä näkyvillä olleita koiria vaan jatkoi lenkkeilyä vapaasti omistajansa kanssa.

Tanskalaiset tuntuivat myös huomattavan ystävällisiltä. Ennen hotelliin saapumista kävelimme laukkuinemme väärään suuntaan. Karttaa lukiessamme paikallinen nainen tuli kysymään, josko voi auttaa. Englannin kielellä pärjäsi loistavasti ja löysimme oikean suunnan hotellille.

Olisipas hauska reissata Tanskaan koirienkin kera!

… pohtii koirakohtaamisia

Koira on sosiaalinen eläin, mutta haluaako koira tervehtiä kaupunkimaisessa ympäristössä kaikkia vastaantulevia koiria? Mistä johtuu remmirähjäongelmat? Onko koirapuisto sopiva paikka sosiaalisten suhteiden muodostamiselle? Entä kadulla taluttimissa tervehtiminen?

90-luvulla ensimmäisen koirani kanssa vietin paljon aikaa koirapuistoissa. Koirani oli sosiaalinen, mutta joutui jokusen kerran erilaisiin rähinöihin toisten urosten kanssa. Seurauksena oli lähinnä pieniä haavoja, jotka paranivat nopeasti. Tappelutilanteita ei juurikaan vältelty, osattiinkohan niitä edes tunnistaa ennakoiden?

2000-luvun alussa sain toisen koiran, jonka luonne oli ensimmäistä temperamenttisempi. Kooltaan pienempänä sille olisi voinut käydä huonosti isomman kanssa tapellessa. Aloin katsoa tarkemmin, milloin menemme koirapuistoon ja milloin emme. Samoihin aikoihin aloin välttää taluttimissa ollessa kohtaamistilanteita. Ainakin kertaalleen koiriani kohti tuli hallitsemattomasti hihnassa kiskova uroskoira, seurauksena eläinlääkärillä käynti ja antibioottikuuri koirani rintaan tulleen puremahaavan takia.

Moni Virikkeen kurssilainen on kamppaillut erinäisten ohitustilanteisiin liittyvien haasteiden kanssa. Apua haetaan yksityistunneilta ja ohituskursseilta. Usein tuskaillaan sitä, että toiset vastaantulijat päästävät koiransa pitkän taluttimen päässä kohti vastaantulijaa. Aluksi nuuskiminen saattaa sujua ihan hyvinkin, mutta tilanteen pitkittyessä tulee rähinä ”aivan yhtäkkiä”. Avuksi toisille koiranomistajille viestittämiseen tilanteita ennakoiden sopisi hyvin esimerkiksi keltainen taluttimeen kiinnitetty nauha. 

Koirat täytyy järjestyslain nojalla pitää kytkettyinä. Tämä on haastavaa koiran normaalin sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Talutin kiristää kaulaa ja kiihdyttää koiraa. Näin ollen koirien kohdatessa, ne ovat mielentilaltaan kiihtyneitä. Jos sitten vielä taluttajat kiristävät taluttimia, voi se aiheuttaa äkkireaktiona rähinän.

Koirat kommunikoivat toistensa kanssa hyvinkin hienovaraisilla eleillä, joita voi olla haastava huomata ajoissa. Pystyäkseen hallitsemaan tilannetta, taluttajan täytyy tunnistaa koiransa ennakoivat eleet ja kutsua koira pois tilanteesta ennen rähinää.

Elokuun lopulla vietetään syyskauden avajaisia ja samalla pidetään Elekieli-luento. 

Opettelethan tunnistamaan koirasi tarpeet ja käyttäytymisen syyt!

... pohtii sopeutumista

Mitä on sopeutuminen? Miten meidän täytyy sopeutua koiran olemassaoloon? Miten koiran täytyy sopeutua meidän kanssamme elämiseen?

Luonnossa sopeutumiskykyisin eliöyksilö selviytyy: se saa eniten ravintoa ja jälkeläisiä. Sopeutuneimpien yksilöiden geenit yleistyvät populaatiossa. Ympäristötekijöiden muuttuessa, menestyvin yksilö ei ehkä enää ole menestyvin. Uudenlaisissa olosuhteissa toisenlaisista geeneistä tulee menestyksekkäitä ja ne vuorostaan yleistyvät. Tämän takia luonnossa tarvitaan vaihtelua ominaisuuksiin. Jos kaikkien yksilöiden geenit ovat samanlaisia ja ympäristötekijät muuttuvat, sopeutumiskyvytön laji kuolee sukupuuttoon.

Entäs sitten nykykoira, jonka jalostusta harvoin ohjaa pelkästään luonnonvalinta? Miten jalostaisimme sopeutumiskykyisiä koiria? Millainen on ihanteellinen seurakoira tai perhekoira – miten paljon sopeutumiskykyä voimme koiraltamme vaatia?

Ennalta arvaisi, että kokeneen koiranomistajan on helppo kouluttaa uusi pentu talon tavoille. Vaan onko näin? Viime aikoina olen kohdannut paljon ihmisiä, jotka ovat hiljattain menettäneet ikääntyneen koiran ja perhe on saanut uuden nelijalkaisen jäsenen. Väistämättä me tapoihimme tottuneet vertaamme edesmenneen koiran tapoja uuden tulokkaan olemukseen tai toisinpäin. Vanhan koiran kanssa kaikki tuntui niin helpolta – sehän on kuin ajatus! Vuosien saatossa koira ja ihminen ovat sopeutuneet toistensa elämään. Uuden perheenjäsenen myötä tarvitaan jälleen sopeutumiskykyä ja ennen kaikkea sopeutumishalua.

Beta-flatti noin 12 vko

Koiraongelmista ja ongelmakoirista keskustellaan paljon nykyaikana. Usein ongelmat olisivat vältettävissä, kun pennun kouluttamiseen käytettäisiin aikaa runsaasti ja suunnitelmallisesti. Perheyksikkönä meidän tulee muodostaa tietyt säännöt, ihanne tapauksessa jo ennen pennun saapumista. Etukäteen täytyy miettiä, mitkä asiat ovat tärkeitä: käykö meillä paljon vieraita? Saako koira viettää vapaasti aikaa aidatulla pihalla? Saako koira tulla sänkyyn tai sohvalle? Miten arvoesineet ja muu irtaimisto pidetään poissa pennun ulottuvilta? Miten koiran tulee käyttäytyä aikuisena tervehtiessään vieraita?

Useimmiten pennun tuloon valmistaudutaan tekemällä kodista pentuturvallinen. Mutta miten paljon meidän 

täytyy sopeutua uuden perheenjäsenen saapumiseen? Onko liikaa se, että irtaimisto pidetään ainakin vuoden ajan poissa koiran ulottuvilta? Kengät siivotaan kaappiin? Kirjahyllyn eteen laitetaan suojaverkko, jotta pentu ei pääse kirjoihin ja valokuva-albumeihin käsiksi tai siis ”hampaiksi”?

Beta-flatti 10 v.

Sopeutuminen on käyttäytymisen muuttamista. Käyttäytymisen muuttuminen on oppimista. Meidän täytyy siis oppia uusia tapoja, kun perheeseen saapuu uusi jäsen, oli kyse ihmisestä tahi karvaisemmasta jäsenestä.

Sopeutumista on myös uusien nykyaikaisten (eläinten)koulutusmenetelmien käyttämiseen siirtyminen. 

Äkkiseltään uudenlainen lähestymistapa tuottaa muutosvastarintaa ja tietoa joutuu sulattelemaan. Oppimiseen kuuluu prosessointi. Annetaan siis itsellemme aikaa prosessoida ja mietiskellä uusia asioita, liittyivät ne koiriin tai johonkin muuhun elämän osa-alueeseen.

Virikkeen kursseilta löydät sopivaa prosessoitavaa sinulle ja koirallesi - virikkeiksikin niitä kutsutaan! :)

Mitä on miellyttämisen halu?

Kurssilaisten suusta kuulen toisinaan, että ”koirani on helppo kouluttaa, koska sillä on miellyttämisen halua.” Tai sitten perustellaan koiran haastavaa luonnetta sillä, ettei koira halua miellyttää ihmistä vaan ”tekee töitä itselleen”. Mitä nämä tarkoittavat oikeasti, kun otetaan koiran oppimiskyky huomioon?

Eläimet, myös me ihmiset, opimme käytöksemme seurauksista. Teemme mieluusti sellaisia asioita, joista seuraa jotain mukavaa, palkitsevaa. Vältämme ikävien asioiden tekemistä, jos seuraus on riittävän negatiivinen.

Miellyttämisen halun olemassa olo tarkoittaisi sitä, että koira saa palkkion siitä, että ihminen tulee onnelliseksi. Onnellinen ihminen huomioi koiraa kehumalla ja kannustamalla, joten huomio on koiralle ensisijainen palkkio. Nykytutkimus on saanut selville, että koira tarkkailee paljon ihmistensä tunnetiloja ja tunnistaa niitä hyvinkin herkästi.

Aikojen saatossa erilaisia koiratyyppejä on kehittynyt erilaisiin tehtäviin, jotka liittyvät metsästämiseen tai asumuksen vartiointiin. Evoluutio on varmasti vaikuttanut siten, että ihmisten tuntemuksille herkät koirat ovat lisääntyneet sellaisissa töissä, joissa ihmiset ja koirat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tyypillinen esimerkki ovat paimenkoirat. Toisena äärityyppinä ovat koirat, jotka tekevät itsenäisesti työtä, kuten vaikkapa kaukana ihmisestä saaliseläintä ajavat metsästyskoirat tai rottakoirat, jotka touhuavat itsekseen talleilla ja navetoissa hävittäen jyrsijöitä. Rottakoirathan tekevät itse asiassa samaa työtä kuin kissat, joista usein sanotaan, että niillä ei ole miellyttämisen halua.

Itsenäisessä työssä kaukana ihmisestä koira joutuu tekemään päätöksiä riippumatta ihmisen ohjeistuksesta. Kuitenkin metsästyskoiran, kuten noutajan tai seisovan lintukoiran, halutaan tuovan saaliin metsästäjälle. Eikös tässä olekin ristiriita? Mitä koira tarvitsee palkkioksi? Riittääkö pelkkä tyytyväinen rapsutus?

Miten koira oppii? –luennolla käydään läpi erilaisia palkkioita, joita käytetään toivottujen käytösten opettamisessa. Usein osallistujat saavat uusia ajatuksia siitä, miten monipuolisesti erilaiset ympäristössä olevat asiat voivat toimia palkkioina. Vastaavasti näiden asioiden poistaminen saatavilta on rankaisu.

Mikä on sinun koirallesi paras palkkio? 

Miten käytät ympäristössä olevia ärsykkeitä palkkioina?

Tervetuloa Koiraetsivä-päivään sunnuntaina 16.6. klo.14 alkaen!

... löysi ratkaisun johtajuus-ongelmaan?

Koirat tarvitsevat sääntöjä ja rajoja tai kuluneen sanonnan mukaan rajoja ja rakkautta. Toisaalta paljon keskustellaan myös siitä, että koiria inhimillistetään, niihin suhtaudutaan kuin lapsiin. Millainen rooli meillä ihmisillä on koiran elämässä?

Moni Virikkeen kurssilainen mainitsee sanan johtaja tai johtajuus. Sanat tulevat usein esille paitsi viittauksissa tv-ohjelmiin ja kirjoihin myös erilaisilta tahoilta saatuihin neuvoihin. Johtajuus-sanaan liitetään usein aiemmin yleinen tiukka ja rankaisemiseen perustuva koulutustapa, jossa koiraa ohjataan kolinapurkeilla pelottelemalla tai jääkaudella eli huomioimattomuudella. Johtajuus tai pomon rooli liitetään usein myös saman perheen useamman koiran väliseen suhteeseen: esim. ”Nuorempi yritti selvästi ottaa johtajuuden astuessaan vanhempaa koiraamme”.  Toisaalta johtajuus-sanalla saatetaan tarkoittaa nykyaikaiseen palkitsemiseen perustuvaa koulutustapaa käyttävän koiranomistajan roolia resurssien säätelijänä.

Taannoin keskustelin Facebookissa muutaman kollegan kanssa siitä, mitä Koirakuiskaajana tunnettu Cesar Millan on kirjoittanut. Esille nousi muun muassa se, että johtajuus-sanan tilalle tulisi saada jokin uusi termi, jotta aiemmat käsitykset ja tunteet koiran kouluttamisesta voitaisiin jättää vihdoin lopullisesti syrjään. Kollegat, eläinten kouluttamisen ammattilaiset, ehdottivat termeiksi mm. seuraavia: elättäjä, resource manager suom. resurssien hallinnoija, resource controller suom. resurssien kontrolloija, luottamushenkilö, pääluottamushenkilö, opas, opastaja ja ohjaaja. Jo aiemmin mm. David Appleby on kirjoittanut aiheesta.

Elättäjänä me koiranomistajat tarjoamme koirillemme niiden hyvinvoinnin takaavia asioita, kuten ruokaa ja juomaa, liikuntaa, virikkeitä ja sosiaalisia suhteita. Näiden resurssien saatavuutta hallinnoi ihminen. Käyttäytymällä toivotulla tavalla koira tai muu lemmikkieläin saa resursseja itselleen. Vastaavasti ei-toivottu käytös johtaa resurssin menettämiseen.

Toisaalta meidän tulee myös olla luotettavia henkilöitä koiran elämässä. Koirat voivat paremmin, kun ne voivat luottaa lähellään toimivien ihmisten tekemisiin. Kun ihminen toimii aina samojen sääntöjen mukaan, saavutamme koiran luottamuksen. Näin koirakin alkaa käyttäytyä luottamuksen arvoisesti. Kouluttamisessa on kyse näiden sääntöjen kertomisesta, koiran opastamisesta, toimimaan toivotulla tavalla. Olemme siis myös koiriemme oppaita tai opastajia, elämän ohjaajia. Sanalistaan voisi lisätä myös joidenkin koirankouluttajien käyttämän sanan vanhemmuus, joka kavahtaa inhimillistävältä ja mahdollisesti arveluttavalta.

Toisinaan katson tv:stä ohjelmaa, jossa Supernanny tulee lapsiperheen avuksi. Hän tarkkailee perheen toimintaa, sitten keskustellaan vanhempien kanssa ja sen jälkeen ryhdytään rakentamaan uusia rutiineja. Tämä aloitetaan kirjoittamalla säännöt ja ne käydään läpi lasten kanssa. Aluksi lasten on vaikea sopeutua uusiin sääntöihin ja vanhemmat tarvitsevat Supernannyn kannustusta jaksaakseen jatkaa uusien sääntöjen noudattamista. Lopulta lapsetkin kiittelevät Supernannyä avusta ja elämä on helpompaa kuin aiemmin.

Olin vuosi sitten Victoria Stillwellin Positively-seminaarissa Finlandiatalossa. Hän kertoi saaneensa idean tv-ohjelmaansa katsomalla Supernanny-ohjelmaa. Ja Stillwellin ohjelman rakennehan on jokseenkin samanlainen kuin ”ihmeitä” tekevän lastenhoitajan.Olemmeko sittenkään kovin kaukana vanhemmuudesta suhteessa koiriimme? Sekä lapsille että koirille pitää säännöt tuoda selvästi esille...

Teini-ikäisten lasten ongelmiin pureutuu Ankara isäntäperhe –ohjelma, jossa huonosti käyttäytyvät teinit lähetetään toiseen perheeseen viikoksi elämään erilaisilla säännöillä. Väliaikaisessa perheessä niin ikään luetellaan säännöt, sitten seuraa sääntöjä vastaan kapinointia ja lopulta nuoret heräävät ajattelemaan omaa käytöstään. Lopputulos on useimmiten elämälleen suunnan löytänyt nuori, joka vihdoin alkaa kunnioittamaan vanhempiaan.

Millainen sinun roolisi on koirasi elämässä? Millainen haluaisit sen olevan?

Millaisia sääntöjä sinä olet opettanut koirallesi? Miten kerrot nämä säännöt koiralle – koirien ei vielä ole todettu osaavan suomenkieltä!

Löysikö Koiraetsivä ratkaisun johtajuus-ongelmaan?

löytää hauskoja luontohavaintoja

Uuden blogin kunniaksi!

Virikkeen demokoirat nauttivat tänään aamulenkillä mm. kieriskelystä heinikossa ja oravapariskunnan touhujen katselusta. Taustalla kukkui kaksi käkeä yhtä aikaa - sellaista ei ole kyllä aiemmin tullut kohdattua!

Tämän blogin aiheina tulee olemaan Koiraetsivän erilaiset löydöt. Aika näyttää, mitä kaikkea löytyy... :)

-Marianne, Koiraetsivä