Sivut

lauantai 19. elokuuta 2017

"Change your behavior" - "Muuta omaa käytöstäsi" (Bob Bailey) - mitä se oikein tarkoittaa?

Bob Bailey on suuresti kunnioittamani biologi ja eläintenkouluttaja, jonka kuolemattomia toteamuksia löytyy myös Virikkeen kurssitilan seiniltä. 



Yksi tyhjentävimmistä Baileyn sanonnoista on suomennettuna "Muuta omaa käytöstäsi!". 

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

Eläimethän oppivat aivan koko ajan - myös sinun koirasi! Oppimisessa on kyse käytöksen muuttumisesta. Kouluttamalla koiraamme haluamme sen oppivan haluamamme asian, kuten luoksetulon, vierellä seuraamisen, paikalla pysymisen - nämä ehkä ne tärkeimmät arkitaidot.

Usein kurssilaiset kertovat kurssille tullessaan, että he eivät ole löytäneet sopivaa tapaa opettaa koiralleen haluamaansa käytöstä. Tai että heillä loppuu mielikuvitus. Tai että heillä on ongelmakoira, ehkäpä koiraongelma. 

Koirasi ymmärtää uuden käytöksen vain jos sinä koulutat - eli muutat omaa toimintatapaasi. 

Lyhyesti siis: Muuta omaa käytöstäsi!

Koirapalvelu Virikkeen kursseilla sinua ja tarpeitasi kunnellaan. Yhdessä etsimme ratkaisun tilanteeseesi - olethan valmis muuttamaan omaa käytöstäsi!

***************************************************************************************************************
Mikäli kiinnostuit tutustumaan tarkemmin Bob Baileyn elämäntyöhön, klikkaa vaikkapa täältä: http://orgs.unt.edu/orca/speakers/bob-bailey/

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Koirapalvelu Virikkeen kurssitila on uudistunut!


Lattiaremontti onnistui hyvin!

Heinäkuun alussa Virikkeen kurssitila sai uuden lattian, kun pitkään käytössä ollut kokolattiamatto vaihtui uuteen kitkalattiaan. Tässä näet alla kuvina muutoksen!

10 vuotta kouluttajana!

Syyskuussa tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun aloitin kouluttajan työssä. Alkuun työ oli osa-aikaista, mutta keväästä 2009 alkaen täysipäiväistä. 

Vuosien varrella olen oppinut paljon paitsi yrittäjänä toimimisesta, asiakaspalvelusta kuin myös tietysti omien koirieni (ja rottien!) tekemisistä.

Olen ilokseni saanut seurata monen innokkaan kurssilaisen pentua aikuisuuteen asti. Osalla kurssilaisista on jo 2. polven koira treeneissä. Pentujen leikkitunneilla on ollut kolmannen polven kurssilaisia - hauskaa seurattavaa!

Ammatillista osaamista olen kartuttanut monenlaisissa seminaareissa sekä ammattitutkintoja suorittamalla. Yllä kuvassa tutkintotodistukseni vuosilta 2012-2017. 

Jokainen asiakas koirineen opettaa minulle jotain uutta!

Punainen lanka 1: perustottelevaisuus!

Virikkeen kurssipolkujen punainen lanka on perustottelevaisuuteen panostaminen. Siksi suosittelen kaikille uusille kurssilaisille Perhekoiran perustaidot -kurssia, jonka sisältö on muodostunut varsin vakioksi vuosien varrella: arjessa tarvittavat taidot, kuten kontakti taluttajaan, taluttimessa nätisti kulkeminen, itsehillintä, omalle paikalla rauhoittuminen sekä luoksetulo - siinäpä paljon harjoiteltavaa pennun ja aikuisenkin koiran kanssa!

Arjen perustaidot ovat niitä samoja taitoja, joita tarvitaan rally-tokossa / tokossa, agilityssä, nose workissa ja monessa muussa lajissa!

Punainen lanka 2: ihmisosapuolen kouluttaminen!

Yhä useampi kurssilla aloittava tietää jo miten naksutinta käytetään. Se ei siis ole palkkio koiralle eikä sillä haeta koiran huomiota. Vaan mitä tarkoittaa ehdollinen vahviste?

Koirakoulussa ollaan yhdessä koiran kanssa - oppivina osapuolina ovat sekä koiran omat ihmiset sekä koira itse. Kursseilla saat ideoita harjoitteluun, jota sitten jatkat arjessa mm. koiran ulkoilulenkkien aikana. 

Kurssille on todellakin toivottavaa osallistua kaikki koiran ihmiset: aikuiset, lapset, puolisot, lomahoitajat. Jokainen meistä toimii koiran kanssa oman persoonansa värittämänä. Oppi menee parhaiten perille, kun sitä tehdään yhdessä toisia kannustaen!

Harrastuskoiran kanssa on tärkeää, että ohjaaja tietää mitä harjoitella - kurssilla lajiharjoituksia ja arjessa niihin liittyviä pohjataitoja - niitä ei voi koskaan harjoitella liikaa!

Omia kouluttamiseen liittyviä tietoja voit testata vastaamalla tähän kyselyyn: 


Punainen lanka 3: säännöllinen kursseilu!

Kolmas punainen lanka ovat pitkäkestoiset kurssit. Säännöllinen kerran viikossa -periaatteella kursseilu esim. syys- ja talvikauden ajan, tekee taidoista rutiineja! 


TERVETULOA KURSSEILLE!


 



tiistai 31. tammikuuta 2017

Koiran elekieli - avain koiran mieleen?

Nuorempi koira makoilee sohvalla rapsuteltavana. Vanhempi koira haluaisi rapsutettavaksi myös, joten se hakee pehmolelun sohvan viereen. Nuorempi koira laskeutuu sohvalta ja kaappaa lelun suuhunsa. Vanhempi koira kiipeää tyytyväisenä lämpimälle sohvalle rapsutettavaksi.

Mitä tässä tapahtui? Ihmiset ovat ohjanneet nuorempaa koiraa pois tilanteista tarjoamalla sille mieluisan lelun tilalle. Vanhempi koira on ilmeisesti katsonut vierestä ja hoksasi tehdä samoin. Tämä esimerkki kuvastaa koiran rauhanomaista pyrkimystä ratkaista konfliktitilanteita – kun siihen annetaan mahdollisuus!

Koirapuistossa on paimenkoirapentu, jolla on korvat juuri nousseet pystyasentoon. Portista on menossa sisälle spanieli emäntänsä ja lastenvaunujen kanssa. Pennun emäntä huikkaa toiselle: ”Tämä sitten haukkuu teidät!” ja saman tien pentu pöhähtelee karvat pystyssä koko selän pituudelta. Häntää pentu pitää koipien välissä. Tästä huolimatta spanieli päästetään vapaaksi ja pian pentu pinkoo karkuun perässään juoksevaa spanielia, jolla on kuitenkin positiiviset aikeet.

Miksi paimenkoiran pentu ei tajunnut spanielin positiivisia aikeita? Miksi spanielin omistaja päästi koiransa vapaaksi? Miten tässä tilanteessa olisi pitänyt toimia, jotta paimenkoiralle ei jäisi ikävää muistoa tilanteesta? Mitä tästä voi seurata pitkällä tähtäimellä paimenkoiralle, spanielille tai vaunuissa istuvalle lapselle?

Kävelen mutkaista metsätietä lenkkimme loppuvaiheessa. Olen ottanut narttukoirani taluttimeen, koska tiellä on huono näkyvyys eteenpäin. Uroskoirani on pitkässä kelataluttimessa. Näen uroksen nostavan korvat höröön ja sen olemus valpastuu muutenkin. Pian edessämme meitä kohti juoksee kaksi omia koiriani suurempaa koiraa. Päätän sekunnissa olla mahdollisimman rauhallinen – katsotaan mitä tapahtuu! Jos koirani kokee tarpeen puolustautua, annan sen tehdä niin. Vastaan juosseista koirista toinen on uros ja toinen narttu. Näen sen omien koirieni eleistä. Uroskoirani seisoo jäykkänä toisen uroksen edessä, sekunnissa tapahtuu rähähdys, mutta vain lyhyesti. Molemmilla koirilla korvat ovat taakse kääntyneinä ja häntä tiukasti kaarella. Pyrin pitämään taluttimen löysällä, jotta en provosoi tilannetta enempää. Hetken päästä näiden koirien omistaja ilmaantuu tietä pitkin. Hän ottaa uroskoiran taluttimeen ja jatkaa matkaa.

Mitä olisi tapahtunut, jos kaikki koirat olisivat olleet vapaina? Mitä olisi tapahtunut, jos vastaan juosseiden koirien omistaja olisi ollut lähempänä ja olisi vain jatkanut matkaa? Mitä olisi tapahtunut, jos olisin kiristänyt talutinta koirien tullessa juosten meitä kohti tai niiden ollessa nenätysten?

Kallioisella metsäpolulla oma koirani juoksee 10 metriä edelläni ja huomaa vastaan tulevan ihmisen, jolla on pentukoira jaloissaan. Kutsun oman koirani luokseni, mutta pentu nostetaan syliin ja oma koirani ihmettelee tätä eikä hoksaa kutsuani. Samaan aikaan toinen koirani ääntele voimakkaasti vinkuen, joten kutsuni tuskin kantautuvat kunnolla. Tilanne on kaoottinen. Pentua kantava mies jatkaa kuitenkin meitä kohti kävelemistä ja saan koirani kiinni. Hän jatkaa matkaa, pentu edelleen sylissään korvat luimussa.

Millainen mielikuva tällaisesta kohtaamisesta jää pennulle, jolla on herkkä sosiaalistumiskausi meneillään tai lopuillaan? Miten olisi ollut järkevä toimia tilanteen jälkeen vahinkojen minimoimiseksi?


Nämä tilanteet käydään läpi Avointen ovien aikana Elekieli ja Onnistuneet ohittelut -osioiden aikana – tervetuloa kuulemaan koiria kunnioittavat ratkaisut. 


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Millainen ihmisten kouluttaja on eläintenkouluttaja?

Koirapalvelu Virikkeen perustamisesta tulee maaliskuussa kuluneeksi jo yhdeksän vuotta!
Tuona aikana koirien kouluttaminen on muuttunut - on melkein jo itsestään selvää, että pentu viedään pentukurssille sosiaalistumaan ja saamaan oppia. 

Toisaalta ymmärretään sekin, että koirakoulussa ollaan yhdessä koiran kanssa. Koirakoulun kouluttajan työ on oikeastaan enemmän ihmisen kuin sen nelijalkaisen parhaan ystävän kouluttamista. 

Koirankoulutusmaailmassa on vahva perinne sille, että uusia pennunomistajia kouluttaa meritoitunut kasvattaja. Ohjeita tulee myös eläinlääkäriltä, sosiaalisesta mediasta erilaisilta keskustelupalstoilta, ehkä naapureilta ja työkavereilta. Pahimmillaan pentuparan ihminen on ymmällään - ohjeet voivat olla pahasti ristiriidassa. Jos ohjeita sitten sovelletaan miten minäkin päivänä, pentukin menee sekaisin ja seuraus on yhteydenotto ongelmakoirakouluttajalle. Hän huokaisee mielessään "kumpa olisimme tavanneet pentukurssilla".

On ihmisiä, jotka kuvittelevat koiran kouluttamisen olevan kamalan vaativaa! Heillä usein on vahva näkemys sille, miten he haluavat toimia. Heillä voi olla pitkä kokemus useamman koiran kouluttamisesta. Sitten kun omalle kohdalle sattuukin erilainen koirayksilö, joudutaan istumaan alas ja ehkäpä myöntämään omien taitojen rajallisuus. Iso hatunnosto heille, jotka ovat myöntäneet puutteensa ja astuneet opintielle tähän mielenkiintoiseen maailmaan!

Viisas yhdysvaltalainen eläintenkouluttaja, alan pioneeri, Bob Bailey on tiivistänyt monia kouluttamisen periaatteita tiiviisiin lausahduksiin. Yksi kaiken kattavista on "change your behavior". 

Jos ja kun koira ei käyttäydy ihmisen toivomalla tavalla, täytyy jotain muuttaa: sekä ihmisen että koiran. Kun ihminen muuttaa käytöstään, koirakin sen todennäköisesti tekee! 

Avainkysymys on se, miten ihminen oppii toimimaan eri tavalla! Jos hän tekee jotain eri tavalla vain kouluttajan läsnäollessa, ei koira kotona käyttäydy eri tavalla. Jos joku toinen perheenjäsen provosoi koiraa, ei auta että yksi perheenjäsen toimii eri tavalla! 


Monelle kurssilaiselle erilainen toimintatapa on haaste. Jokaisen meistä täytyy miettiä ihan konkreettisesti mitä teen. Missä kädessä pidän taluttimen, entä naksuttimen? Tarvitsenko naksutinta? Missä pidän namit tai palkkiolelun? Millainen talutin on omaan käteen sopivin ja suhteessa koiran kokoon oikean vahvuinen? Missä tilanteissa harjoittelen koiran kanssa - kuinka paljon haluan käyttää aikaani koiran kanssa?

Kurssitilanteessa edistyminen on osin kouluttajan vastuulla. Jos osallistuja jatkuvasti kokee epäonnistumista ja hänen koiransa käyttäytyminen ei muutu, kotona tai kurssilla, saattaa hän todeta, että menetelmä ei toimi. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole!  Osaava kouluttaja osaa ohjeistaa joko muuttamaan jotain käytännöissä tai kehottaa jatkamaan vielä hetken samalla tavalla. Me ihmiset olemme liian usein kovin kärsimättömiä! 

Kouluttajalta tuleva palaute voi olla osallistujalle joko positiivista tai negatiivista. Ihan niinkuin koirallekin, myös meille ihmisille negatiivinen palaute masentaa ja tekee oppimisesta vaikeaa ja ikävää. Ei tee mieli yrittää, kun takana on paljon epäonnistumisia!

Ammatikseen työskentelevät päätoimiset eläintenkouluttajat keräävät jatkuvasti uusia kokemuksia uteliaiden oppijoiden elkein. Heillä on mielikuvitusta ja ideoita sekä arviointikykyä. 

Etsi siis itsellesi ja koirallesi sellainen kouluttaja, joka antaa konkreettisia ohjeita sekä kannustaa palautteessaan, mutta toisaalta haastaa sopivasti! 

***************************************************************************************************************

Koirapalvelu Virikkeen kurssitila löytyy Vantaan Petikosta
 - tervetuloa tutustumaan - 
AVOIMET OVET
 sunnuntaina 12.2.2017 klo.11-16
LISÄTIETOJA: 
www.koirapalveluvirike.net

*****************************************************************************************************************


sunnuntai 10. elokuuta 2014

etsimässä hyvinvointia

Koiran positiiviset terveysvaikutukset omistajansa elämään on todettu erilaisissa tutkimuksissa monen monta kertaa. Koiraperheessä lapsilla on vähemmän allergioita. Koiran kanssa on pakko käydä ulkona säännöllisesti, joten koiranomistaja on aktiivinen liikkuja. Viikottain moni harrastaa koiran kanssa erilaisia harrastuslajeja. Erityisesti agilitystä on tullut suosittu laji, mutta myös tänä vuonna Kennelliiton virallistama rally-toko on kasvattanut suosiotaan.

Tänä vuonna vietetään Kennelliiton 125-vuotisjuhlaa, jonka kruunasi tänään päättynyt Maailman voittaja 2014 -näyttely. Näyttely keräsi kolmena päivänä Helsinkiin yli 21000 koiraa. Monella rotuyhdistyksellä oli lisäksi erilaisia erikoisnäyttelyitä menneellä viikolla.

Koiratapahtumissa parkkipaikat täyttyvät autoista ja haukkuvista koirista. Monessa mediassa on toitotettu sitä, että koiria ei pidä jättää kuumaan autoon. Ainakin agilityharrastajat ovat tämän tiedostaneet, sillä kisapaikoilla autojen ovet ja takaluukut pidetään auki. Koirat pidetään autohäkeissä ja ilma kiertää. Liikunnallinen laji vaatii koiran huoltamista säännöllisesti ennen ja jälkeen kisastartin, joten parkkipaikoilla on jatkuvasti liikennettä. Kisapaikka on yleensä niin lähellä parkkipaikkaa, että auton ovet uskaltaa jättää avoimiksi.

Toisin on koiranäyttelyissä, joiden parkkipaikat ovat perinteisesti olleet sangen tukkoisia, ahtaita ja kaukana kehäalueesta. Koira on pakko kuljettaa mukana kehänlaidalle ja sille täytyy järjestää sopiva paikka, jossa viettää aikaa. Ratkaisuna on yhä useammin metallinen tai kankainen häkki. 

Koiratapahtumissa on myös sosiaalinen puolensa: ihmiset tapaavat tuttavia, jopa toiselta puolelta maapalloa saapuneita. Muistetaanko tässä hässäkässä huoltaa koiraa riittävästi? Onko koiralla tarpeeksi tilaa häkissä kääntyillä, levätä ja juoda? Jaloitellaanko tarpeeksi ennen kehään menemistä?

Ovatko koiratapahtumat koiran hyvinvointia lisääviä? Vai onko kyse pelkästään omistajan kilpailuhenkisyydestä?

Koiran näkökulmasta koiranäyttelypäivän aikana on tuntien ajan toimettomana odottelua (liian pienessä) kopissa tai omistajan jaloissa. "Turkkirotujen" edustajat joutuvat ennen kehään menemistä seisomaan trimmauspöydällä, kun turkkia viimeistellään kauniiksi. Kehässä seistään ja juostaan muutamien minuuttien ajan ja sitten taas odotellaan. Kehässä vieras ihminen (tuomari) tulee kopeloimaan purukaluston ja intiimitkin paikat. Pisin päivä on parhaiten menestyneillä koirilla: ne pääsevät kotimatkalle vasta illalla, kun Best In Show-kehä on päättynyt.

Agilitykoiran osa on hieman positiivisempi: se pääsee yhdessä ohjaajansa kanssa lämmittelemään, radalle ja jäähdyttelemään, ehkä kaksi tai kolmekin kertaa päivän aikana. Odottelua joutuu silti agilitykoirakin sietämään. Odotus kivasta tulevasta tapahtumasta kiihdyttää koiraa ja siitä tulee hermostunut, äänekäs ja jopa stressaantunut.

Miten voimme auttaa koiraa voimaan paremmin kisa- tai näyttelypäivän aikana? 
opeta koirallesi häkissä rentoutuminen
- hanki riittävän tilava häkki ja sille sopiva kuljestusväline, kuten pyörällinen teline tai kärry
- hanki häkin päälle näkösuoja, jotta koirasi saa olla rauhassa tuijottavilta katseilta
- ota koiratapahtumaan mukaan avustaja, joka lupautuu ulkoiluttamaan ja muutoin huoltamaan koiraa, jos itse haluat seurustella tuttavien kanssa tai tarvitset muuten apua esimerkiksi tarvikkeiden kuljettamisessa
- jos pidät koiraasi autossa, parkkeeraa auto siten, että avoinna oleva auton ovi tai luukku on poispäin vilkkaalta käytävältä/parkkipaikan liikenteeltä. Näin koirasi saa olla rauhassa. 
- kun kuljet koirasi kanssa käytävillä, huolehdi, että koirasi ei mene haistelemaan vieraita koiria, tuijota niitä tai muuten provosoi. 

Toivottavasti sinulla ja koirallasi on kivaa yhdessä, missä ikinä liikutkaan koirasi kanssa!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Rottakoulun oppilas Näpsä ja 3 agilityestettä

Koiraetsivän rottakoulussa Näpsä on osoittautunut siskoaan seurallisemmaksi ja se on nyt opetellut kolmea erilaista agilityestettä. Harjoittelu alkoi naksuttimen ääneen ehdollistamisesta ja jatkui sitten keittiön pöydällä aamuisten ulkoilujen aikana.

Tässä video tämän aamun harjoituksista

Nopsa-sisko vielä jatkaa harjoituksia omassa rauhassa.

lauantai 3. toukokuuta 2014

rotat koulussa, vol 5

Ruokapalojen  ottaminen kädestä sormieni välistä alkoi sujua sangen kivasti, joten olen tällä viikolla tehnyt jotain uutta erilaista jokaisella ruokintakerralla. Ensin istuin häkkipöydän vieressä siten, että rotat pystyivät kiipeämään syliini hakemaan ruokaa. Tein tämän eri vaatteet päällä, jotta rotat tottuvat erilaisiin pintoihin, kankaisiin. 

Tänään tapahtui lopullinen läpimurto, kun molemmat kiipesivät käsivarttani pitkin niskaani istuskelemaan. Näpsä oli taas rohkeampi ja päätyi hengailemaan ja syömään hupparin huppuun. :) 

Nopsalla on edelleen varautuneempi olemus, mutta sekin jo söi ruokapalaa olkapäälläni istuen. Yllättävän äänekästä mutustamista sanoisin!

Samalla kun rotat saivat iltapalaansa palasina, kirjoitin erästä tekstiä koneella. Hauska miten rotat tulivat pöydän reunalle "kerjäämään", että laittaisin käden häkkipöydän reunalle ja ne pääsisivät hakemaan lisää ruokaa. Ovat siis jo kouluttaneet minut hyvin! :)

Näpsä antaa sujuvasti nostaa itsensä kalterissa kiipeillessään. Nopsa ei selvästikään pidä tästä, joten sen punnitus ei onnistunut tänään. Näpsän paino 182 g.

Jatkamme treenejä!